Yhdessä asumisen kuusi vaihetta
#1 Ensimmäiset viikot
”Toi kokoajan hengaa mun kotona” ”Miksi mä kokoajan hengaan ton kotona” ”Kenen kotona me oikein hengataan!!?”
#2 Kuukausi takana
”Tää taitaa olla ton koti joten sillä on luonnollisesti parempi ote myös kotitöihin, parempi etten sotkeennu.”
#3 Reilu kaksi kuukautta
”Noi ton kasvot alkaa tuntua tutuilta ja se tuntuu… oudolta… en osaa selittää…” ”Pitäisköhän tälle kämpälle tehdä jotain.”
#4 Neljä kuukautta
”Heti kun pääsen töistä, näen ne kasvot taas. Sitten oon kotona.”
#5 Viisi kuukautta
”Ei terve, täähän on mun koti.” ”Miksi en oo aikasemmin tajunnut sisustaa täällä??” ”Mitä mä oon oikein tehnyt kaikki nää kuukaudet??”
#6 Puoli vuotta
”Minkäköhänlaisissa kodeissa me vielä joskus asutaan…?” ”Me.” ”Me ollaan me.” ”Ei oo totta. Me ollaan me. En osaa edes ajatella etteikö me oltais aina me.” ”Jes mä uskallan miettiä tulevaisuutta.”
Ennen koti tarkoitti kalusteita ja tavaroita, nyt se on toisen liikkeitä, turvaa ja läsnäoloa. Siellä elää enemmän kuin kaksi ihmistä. Siellä pesii yhteisen historiikin multaiset juuret. Jonkinlainen hidas fotosynteesi.
Mutta vessassa nolottaa kyllä vieläkin käydä.
Ehkä sitten seuraavan puolen vuoden aikana.