En ole nainen, en yhtään mitään (parisuhdeväkivallasta)

”Opiskele kulta itsellesi ammatti ettet ole koskaan riippuvainen jäämään huonoon suhteeseen jos mies osoittautuukin kusipääksi, vaikkapa lyö sua.”

(Teksti käsittelee nuoriin naisiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa)

Näillä sanoilla rakas äitini on ohjeistanut minua niin kauan kuin muistan. Hänelle on yhdentekevää minkä ammatin valitsen, kunhan sellaisen hankin. Tämä on ollut ohjenuorana elämässäni – haluan miehen ja perheen mutta pärjään ilmankin. Jos mies alkaisi jossain vaiheessa vaikka hakata minua voisin lähteä – en olisi kouluttamattomana ja ammattitaidottomana riippuvainen siitä, että mies tarjoaa minulle taloudellisen turvan ja katon pääni päälle. Minulla olisi rahaa ja valmiuksia lähteä. ”Ja jos kerrankin tempaisee niin ulos!” Näin olen visioinut kaiken päässäni. Sitä paitsi, olen nyt 29, maisterintutkinto häämöttää edessä ja ihana poikaystävä tsemppaa graduni kanssa. Turvallisilla vesillä siis!

Itse asiassa päinvastoin. Juuri sillä, että olen alle kolmekymppinen, akateemista alaa opiskeleva nainen kuulun suurimpaan riskiryhmään saada turpaan parisuhteessa. Tilastot ovat pöyristyttäviä. Naisiin kohdistuva väkivalta koskettaa ihan jokaisessa yhteiskuntaluokassa olevia ja kaiken ikäisiä naisia, mutta erityisesti 18-29-vuotiaita naisia. 

No miksi naiset on niin tyhmiä että jää jos mies lyö? Se on aina ollut typerä kysymys. Liian helppo. Olen saanut selville, että eri sukupolvien naisille syyt jäädä ovat hieman erilaisia. Syyt ovat niin monimuotoisia, pitkän ajan ja henkisen väkivallan myötä syntyneitä, etten ole vielä ihan saanut kiinni miksi nainen jää väkivaltaiseen suhteeseen. Mutta ainakaan tyhmyydestä ei ole kyse. Miksi minun kaltaiseni nuoret naiset jotka ovat kasvaneet tasa-arvon ilmapiirissä vapaina valitsemaan ja elämään itsenäisinä jäävät väkivaltaiseen suhteeseen? Tutkimusten mukaan syitä ovat ainakin vahva emotionaalinen sitoutuminen parisuhteeseen ja parisuhteen tuoma yhteiskunnallinen turvallisuuden tunne. Suurin syy: halu tulla rakastetuksi? Yksi iso syy olla lähtemättä on pelko. Mitä mies tekee jos lähden? Mitä hän tekee jos jään? Tilanne on hirveän vaikea, teet niin tai näin.

Nuoret naiset myös kokevat muita enemmän syyllisyyttä väkivallasta. Ja yksi tutkimuksissa löytynyt syy on minusta aika kiinnostava: ulkopuolelta tuleva paine. Tutkimuksissa on huomattu, että naisilla on (vuosisatojen aikana syntyneitä) sisäistyneitä uskomuksia jotka huutavat, että naisen olisi pitänyt osata paremmin, olisi pitänyt tietää paremmin tai ainakin olisi pitänyt osata hoitaa tilanteet niin, ettei väkivaltaa olisi tarvittu tai ainakin olisi pitänyt osata lähteä väkivaltaisesta suhteesta. Nainen on sosiaalisten suhteiden taitaja. Jos mies lyö, voi nainen kokea epäonnistuneensa. Ulkopuolelta tulevat vaatimukset tasa-arvosta aiheuttavat naisessa häpeää ja syyllisyyttä, ettei itse ole fiksuna naisena näin osannut toimia. ”Suomalaisen naisen tasa-arvoisuutta ja vahvuutta korostavaan kulttuuriin ei sovi puhe naisesta uhrina. ” Aika paradoksaalista.

Sen nyt olen oppinut, että aika harva nainen puhuu kellekään siitä, että kokee väkivaltaa. Voi käydä niin, että vaikka ystävälle uskaltautuukin kertomaan ystävä kärttää heti ratkaisua. Täysin solmussa oleva naisen varjo ei pysty antamaan ratkaisua. Riittää, että kuuntelisi ja olisi tukena. Se, että väkivaltaa kokeneella on luotettava läheinen jolle voi puhua on usein se syy miksi hän lopulta itsekin ymmärtää, että on parempi lähteä.

On pelottavaa ajatella, että mieleen iskostunut ”ekasta lyönnistä ulos” ei varmasti toteutuisi omallakaan kohdalla. Se ei vaan ole niin yksinkertaista. Ketään ei pitäisi syyllistää. Tyhmähän ei ole se joka saa turpaan vaan se joka lyö.  

Did you know:

Väkivaltaa on mm: liikkumisen estäminen, läimäisy, uhkailu, seksuaaliseen kanssakäymiseen painostaminen, pakottaminen tai pakottamisen yritys, lyöminen, potkiminen, esineellä heittäminen, kuristaminen, pään hakkaaminen (seinään, lattiaan..), aseellinen väkivalta.

Väkivallan herättämiä tunteita naisessa ovat mm: pelkotilat, häpeää, syyllisyyttä, itsetunnon heikkenemistä, painajaisia, masennusta.

Ihan oikeesti.

 Miten kaikki käytännössä menisi voit lukea edellisestä postauksestani http://www.lily.fi/blogit/mintulle-mies-2014/tassa-elama.

Lähteenä käytetty Minna Piispan tutkimusta Väkivalta ja parisuhde.  

Naisten Linja Valtakunnallinen, maksuton neuvonta- ja tukipuhelin väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen.
Puhelut ovat luottamuksellisia. Voit soittaa nimettömästi.
Naisten Linja päivystää numerossa 0800 02400 suomeksi ma-pe klo 16-20 ja la-su klo 12-16