Extreme treffit
Näin tämäkin päivä valkeni – tokat treffit nuorukaisen kanssa edessä tänä iltana. Hän on aktiivinen harrastajanäyttelijä ja kutsui minut viime treffiemme päätteeksi katsomaan esitystään. Kuinka hauskaa ja erikoista! Miehet eivät lähtökohtaisesti ol koskaan ehdottaneet treffitekemistä joten tämä heilahtaa top3:n ykköseksi saman tien! Itsekin vanhana teatteriamatöörinä tykkään tosi paljon näyttelemisestä ja teatterin maailmasta.
Vähän fiilareita on laskenut, ettei olla edellisten treffien jälkeen viestitelty mitään. Jotenkin ajattelen ja toivon, että jos synkkaa niin kyllä jo ekojen treffien jälkeen olisi vähän säpinää ja viestejä lentelisi ees taas. Ehdinkin jo sotkea pakkaa kun kysyin nuorukaiselta että ollaanko ylipäätään tapaamassa kun kummastakaan ei ole kuulunut kolmen viikon aikana mitään. Hän ehdottomasti toivoi minun edelleen olevan tulossa joten työpäivän jälkeen tiedossa treffit!
Nuorukainen asuu tosiaan toisella paikkakunnalla. Ajan sinne töiden jälkeen bussilla puolitoista tuntia mutta koska hänen täytyy mennä hyvissä ajoin ennen illan esitystä maskiin ym. niin en usko että ehdimme tavata ennen näytelmää. Näytelmä loppuu yhdeksältä jonka jälkeen menee varmaan hetki, että hän saa vaihdettua vermeensä. Ehkäpä puoli kymmenen olemme viimein lasillisella ja kello yksitoista lähtee viimeinen bussini takaisin Helsinkiin. On aivan superhauskaa mennä katsomaan näytelmää, mutta tietty harmi, että keretään jutella ehkä tunti koko illan aikana. Extremen tästä tekee se että joudun hyppämään bussiin Kampissa – täysin vieras konsepti, liikun ratikalla ja kävellen (käytän niin vähän pitkän matkan busseja että jännitän jo nyt saako lipun, onko paikkoja). Olen myös syntynyt ilman jotakin suuntavaistopalikkaa päässäni – suunnistaminen tai oikean pysäkin bongaaminen on minulle suorastaan tuskaisen vaikeaa. Onnea on uusi älypuhelin jolla voin ilmeisesti navigoida.
Ai niin, ja selvää on, että olimme eilen juhlimassa ystäväni kääntämän kirjan ilmestymistä joten yöunia takana aika vähän. Kolme tuntia bussissa ja lastennäytelmä viimeistelevät extremekokemuksen. Mutta varmaa on, että näistä tulee ehkä ikimuistoisimmat treffini ikinä, kiitos nuorukaisen! Katsotaan sitten miten meni.. 😉