Fraaseja, joista sinkku haluaa vetää turpaan

Ei se kuule etsimällä löydy. Ei se kuule kotiovelta tule hakemaan. Se tulee kun vähiten odottaa. Sä et yritä tarpeeksi. Sä yrität liikaa, sen aistii, että on epätoivonen.

Jos olisin saanut kolikon joka kerta kun kuulin näitä tyhjänpäiväisiä paskalauseita minulla olisi, noh, jonkunmoinen potti säästötilillä. Fraaseihin sortuu itsekin, mutta niitä vuosikausia kuunnelleena olen oppinut, että paras tapa on usein kuunnella, ei tarjota (lohdutus)neuvoja.

”Ei se kuule etsimällä löydy”.  Emmä kyllä tiiä löytyykö se ettimättäkään. Kun oli haku päällä sai kommenttia, että yrittää liikaa ja ihmiset aistii ”epätoivovibat”. Totta toinen puoli. Mutta siis miten voi olla etsimättä, jos haluaa löytää? Kokin suhteenhan käytin aivan systemaattista etsimistä – käännetään nyt jokainen kivi, kokeillaan kaikki metodit, jossainhan hän on. Etsivä löytää ja kysyvälle vastataan? Ehkä. Silti uskon, että Kokin tapaaminen oli tsägästä kiinni. Kuitenkin tuntuu, että etsiminen valmisti minua jotenkin. Ehkäpä rakastumiseen. Ehkä sihen, että sydän oli avoin ja valmis, kun se oikea viimein sattui treffeille kanssani. Etsiminen toi varmuuden siitä, mitä haluan. Ja uskalsin tarttua siihen, kun sen viimein löysin.

Ei se kuule kotiovelta tule hakemaan. Niinno jos ei saa odottaa, etsiä ja olla haku päällä, mutta ei kotioveltakaan tulla hakemaan niin anteeks miten päin siis pitää olla? Välillä, tosi harvoin, oli ihan kiva olla vähän haku päällä illanvietoissa, mutta enemmän musta oli vaan hauskaa olla ystävien kanssa pitämässä hauskaa. Pokaaminen on kovaa pettymysten täyteistä hommaa, josta en ainakaan itse tykännyt yhtään. Ja sitten hauskan illanvieton aikana saa kuittia: sä et ees yritä löytää ketään! Mees nyt tolle juttelee! Luottoystävä ei ole ikinä sortunut tähän. Ehkä siksi oli parasta ja rennointa viettää iltoja hänen seurassaan. Pokattiin jos huvitti, mutta yleensä vaan keskityttiin toistemme hauskaan seuraan.

Se tulee kun vähiten odottaa. Siis voihan vee, tämän kuulin useammin kuin mitään. Öö anteeks mitä toi tarkottaa? Jos on ollut vuosikausia yksin ja kaipaa kumppania, kaipaa rakkautta, haluaa löytää sen toisen, josta unelmoi ja jota odottaa, niin miten voi olla odottamatta? Että ”kuule sydän, mene pois päältä niin en odota, niin sitten se oikea tulee!”  Ymmärrän fraasin filosofisuuden, elämä pääsee aina yllättämään, mutta pyydän: pliis, älkää ikinä sanoko sinkulle ”se tulee kun vähiten odotat.” Totta tai ei mutta tyhjempää lausetta ei sillä hetkellä olekaan, kun odottaa, unelmoi ja toivoo. Se, että lakkaisi odottamasta tuntuisi siltä, että vetäisi viivan haaveensa yli. Lakkaan odottamasta, eli annan kokonaan periksi. Ei. Ei ikinä.

Liikaa yrittäminen on oma kategoriansa. Tapailin kerran yhtä heppua, mutta pian todettuani, ettei hän ole Se, kerroin asiasta hänelle ja toivotin hyvät jatkot. ”Voi kuule, kyllä mäkin jaksoin sun ikäsenä haaveilla Siitä Oikeasta, mutta nyt oon oppinut, että kannattaa tyytyä tarpeeksi hyvään”. Jaa. No mutta kiva, että olisin ollut sulle ”tarpeeksi hyvä.” Enkä tiedä oliko sekään epätoivoista. (Oli). Toiset vaan ehkä tyytyvät eri juttuihin kuin itse. Ja ehkä tyypit, jotka baarissa käyvät yrittämässä, mutta saatuaan eit jatkavat seuraavaan pöytään ja siitä seuraavaan ja seuraavaan menevät tähän kategoriaan. Mutta haku päällä oleminen ei ole epätoivoista.

Annetaan siis kaikkien sinkkujen kukkia. Kaikelle on aikansa – odottamiselle, hakemiselle, etsimättä jättämiselle, epätoivolle ja tyytyväisyydelle.