Hetken ehkä onni kestää

Kokin kanssa on tunnettu nyt puolitoista kuukautta. Tuntuu kuin olisimme tunteneet ikuisuuden. Toissapäivänä hänen luonaan minusta tuntui, että hän on osa minua. Joko uusi osa tai osa jota kaipasin kaikki nämä vuodet. Se on jo melkein liikuttavaa kuinka hämmentyneitä me kumpikin olemme. Saatamme istua kolme tuntia vain katsellen toisiamme hymyillen ja vuoronperään hämmästellen: miten voi olla että me löydettiin toisemme? Miten meille kävi tällainen tuuri?

Toisen kanssa on ihanaa. On jokaisella mahdollisella tavalla vaan ihanaa. Kaikki tuntuu hyvältä. Alkuun minua hävetti kertoa ihmisille, että tapasimme Tinderissä. Nyt se on aivan helvetin sama, pääasia että tapasimme. Minä kyllä tiedän miten häviävän pieni se todennäköisyys on, että tapaa jonkun johon hullaantuu ja joka hullaantuu sinusta samalla lailla. Emme voi valita ihastumista tai rakastumista vaan se valitsee meidät. Ja jos niin hyvä tuuri käy, se on ihme. Se ihan todella on ihme. Välillä tuntuu, että sydämeni kerta kaikkiaan repeää koska kaikki ne onnen ja ilon tunteet eivät vaan mahdu sinne. Olo on kuin minut olisi vuorattu pumpulilla tai poutapilvellä.

Ihmeellistä kyllä, nyt kun ensimmäistä kertaa on näin superihastunut, en kiirehdi minkään suhteen. En maalaile visioita loppuelämästä, hääpuvusta tai lastenvaunuista. Nautin vaan joka solullani jokaisesta hetkestä jonka olemme yhdessä (paitsi ehkä toissapäivänä kun vihdoin sain hänenkin seurassaan sen helvetillisen paskakohtauksen, ei ollut kivaa..!). En tiedä onko hän se oikea. Pelkään, että tämä loppuu hetkenä minä hyvänsä. Olen tajuttoman onnekas kun saan ainakin hetken kokea näin.

Hetki tää on meitä varten,
nyt käymme tietä onnetarten.
Sä mulle onnen tuot, kun hymyn suot
jää huolet unhoon.
Hetki tää voi onnen antaa,
se minut mukanansa vie.
Sun kanssas armahain
kuljemme rinnakkain,
Se meidän onnemme lie.

Hetken ehkä onni kestää,
loppua sen ei voi estää.
Silti siihen aina luotan
Kestävyyttä sen mä vuotan.

-La Cumparsita