Kuinka kerrotaan ripulista viidensillä treffeillä – ja muita novelleja

Ihan läheisimmät ihmiseni tietävät minusta jo ällöttävän yskityiskohtaisia asioita. He tietävät nämä asiat koska ovat läheisiä. Nämä ovat asioita joita en haluaisi uudelle kiinnostavalle miehelle heti esitellä.

Otetaanpa esimerkki – olen tänään näkemässä Kokkia. Sovittelen jotakin kivaa päällepantavaa mutta: minulla on sellainen vaiva, että kun reiteni kävellessä/ollessa/miten vaan paljaana osuvat yhteen, ne hinkkaavat toisensa auki. Ihottumalle. Vesikelloille. Sattuu aivan saatanasti. Koska ei oikein voi vielä vetää paksuja sukkiksiakaan jalkaan olen jo saanut reiteni auki vain sovittelemalla vaatteita illaksi. Normaalisti käytän hameen alla puuvillashortseja, mutta koska ne ovat äärimmäisen rumat ja epäviehättävät en haluaisi laittaa niitä jalkaani siltä varalta, että Kokki alkaa vaikkapa jossakin vaiheessa kopeloida. Neljänsillä treffeillä ratkaisin asian niin, että nykäisin shortsit jalastani käsilaukkuuni sillä välin, kun kokki haki juotavaa. Pieni, mutta ärsyttävä vaiva!

Kaikkien ällötysten äiti – vatsavaivat. Sairastan kysymysmerkkidiagnoosilla ärsyttävää vatsavaivaa jonka vuoksi minulla on päivittäin eriasteisia kipuja ja toisinaan iskee ihan tosi paha kipukohtaus. Tällöin ei ole tajun lähtökään kaukana ja on pakko parkkeerata vessaan itkemään ja.. noh.. paskomaan. Pitkä, ällöttävä ja kivulias operaatio. Tällaisen kipukohtauksen yllättäessä on päästävä vessaan 30 sekunnissa tai todennäkäistä on, että paskoo housuun. Kun Kokki teki minulle ruokaa sain pari kertaa lievemmän kipukohtauksen, ja manasin mielessäni kuinka perseestä on jos nyt kun on ihana ilta lukittaudun hänen vessaansa puoleksi tunniksi. Niiin unattractive.

Kun mies maanantaina oli luonani käymässä jostakin syystä päädyimme puhumaan jostakin leikkauksesta tm sairaalareissusta. Tästä aasinsiltana päätin kertoa hyvin ympäripyörein sanankääntein, että toisinaan saatan saada kipukohtauksen jonka vuoksi joudun poistumaan paikalta. Häpesin silmät päästäni mutta mies otti asian ihan coolisti. Minun oli pakko kertoa, koska en halua alkaa selittämään sitten kun se iskee. Mutta en todellakaan jakanut näin yksityiskohtaista selontekoa. Eikä asian kertominen vähennä tippakaan sitä nolotusta jota tunnen jos tällainen paskaepisodi sattuu juuri treffeillä.

Reisivaivalle voin nyt sentään jotain edes tehdä. Äsken kun yritin puuteroida jo haavaantuneita reisiäni mietin onko mitään järkeä. Kyllä, on vitun rumat shortsit mutta ei auta. Jalkaan vaan! Minä olen ihminen joka käyttää puuvillashortseja ja paskoo housuun.

Kohta voi turvautua jo ihanaan turvavaatteeseen, 40 denierin sukkiksiin! Ja siitä alkaakin seuraava ällötys, maailman karsein jalkahiki.

Ei oo helppoo.