Kun ventovieras ihminen kertoo kuinka helvetin ruma olet

Ystäväni on hirmuinen lätkäfani ja viime vuonna näihin aikoihin olimme kaupungilla terassilla ja Suomen matsi oli alkamassa. Ystäväni houkutteli minut Sports Academyyn ”Nyt mennään kattoo Suomen peli, kelaa paljon siel on miehiä! Nyt mennään!” No joo, eihän minulla mitään ravintolallista miehiä vastaan ole ja saan aina isänmaallisuuspuuskan kun alan kotimaista urheilua seuraamaan.

Meillä olikin tosi hauskaa ja pian seuraamme liittyi kaksi miestä, toinen oli hirveän mukava ja juttutuulella ja haki meille koko ajan juotavaa. Hän taisi vähän ihastua ystävättäreeni ja minun juttukaveriksi jäi tämän miehen murjottava ystävä. Ihan kivannäköinen mies, outo huivi päässä ja aivan saatanan iso sormus. (En btw tajua noita massiivisia vihkisormuksia, pelkääkö ihmiset että me vapaat muuten syödään ihmiset suihimme vai miksi sen pitää olla autonrenkaan kokoinen?)

Juteltiin siinä porukassa niitä näitä. Murjottajasta ei tahtonut saada mitään irti ja hän vastaili meille tympeään sävyyn. Aloin kertoa tulevasta tyttöjen reissustamme Turkuun ja kyselin tietävätkö he joitakin hyviä baareja. ”Minkä tyyppisiä?” -No jotain sellaisia K30 mestoja ennemmin, ei jaksa niitä teini-narutoppeja. Jotain muutakin keskusteltiin iästä ja puhuin itsestäni kolmekymppisenä (koska 28,5 vuotiaana tunnen itseni ennemmin kolme- kuin kaksikymppiseksi.)

Yhtäkkiä murjottajalla hirtti kiinni: ”Siis mikä juttu tää nyt on? Miksi sä vertaat itteäsi kolmekymppisiin?! Sä olet kaksikymppinen ja näytät nelikymppiseltä perhepäivähoitajalta! Siis hitto kato, kuule KATO nyt ittees: siis mitkä on noi sun vaatteet, mikä on toi sun tukka, hyi helvetti, ja siis kuka kakskymppinen muka käyttää helmikorviksia?!” (Ne oli sellaiset isot hopeapallot, että..) Mies huusi ja katsoi minua halveksien päästä varpaisiin ja torppasi tosiaan koko olemukseni asuani, tyyliäni ja kampaustani myöten. Tyypillistä kyllä en keksinyt mitään nasevaa sanottavaa, ehdin vain repäistä ystävääni hihasta ja juosta pois nurkan taakse itkemään. Olin aivan rikki.

Miten järkyttävä hyökkäys aivan puun takaa! Ulkonäkö on aina ollut minulle hankala asia ja tyylini myös. Se että joku mies halveksien katselee minua päästä varpaisiin ja tyrmää jokaisen kohdan minussa veti maton jalkojeni alta ja itsetunto viuhahti taivaan tuuliin viuh vaan! 

Miehen ystävä kiirehti paikalle tyrmistyneenä ja pahoitteli, kaveri on kuulema aina ihan idiootti. Hän vakuutteli että olen ihatsuttavan näköinen ja ihana tyttö mutta paljoonko lohduttaa, ystäväni sai taluttaa minut seuraavaan baariin vetämään lasitolkulla valkkaria.

Vaikka tällaisia asioita ei pitäisi edes miettiä niin meni viikkoja ja varmaan puoli vuottakin, kun peilikuvaani katsoessani kuulin vain miehen sanat ’”siis miks sä haluut näyttää tolta?!” Epäilin kaikkia asujani ja törkeän makeaa tukkaanikin (anteeksi tukka). Vaikka todella olisinkin ihan suohirviö niin ei kenelläkään ole oikeutta kommentoida toisen ulkonäköä ja haukkua tuolla lailla. Ulkonäkö on varmast ihan kaikille tosi herkkä paikka.

Nykyään teen aktiviisesti töitä sen eteen, että tykkäisin ulkonäöstäni. Tänään on ollut hauskaa, olen töissä aina uutta kahvikuppia hakiessa pysähtynyt peilin eteen vilpittömästi ihastelemaan ”vau, oonpa mä tänään hyvännäköinen!”

Kaunista päivää kaikille! <3 You are amazing!