Marttyyrius ohi!

Ehdin päästä aivan käsittämättömiin tiloihin kun en saanut vastausta viestiini. Heitin jo hanskat tiskiin ja ehdin rypeä itsesäälissä. Aivan absurdia nyt jälkikäteen, miksi sitä menee niin tolaltaan? Kuten ystäväni totesi deittailun pitäisi tuoda lisäiloa ja säpinää elämään, ei aiheuttaa suoranaista mielenterveyden järkkymistä. Ymmärsin viimein, että tosiaan, jostakin syntynyt kummallinen pakkomielle päästä heti ja koko ajan treffeille jos on tavannut jonkun kivan on ihan hölmö. Ei se tyyppi minnekään häviä jos on jotakin ilmassa. Enkä minä halua mennä tuolla lailla tolaltani. Ikään kuin vain sillä vastaako joku vieras ihminen viestiini olisi enää merkitystä tässä ihanassa elämässä jota olen vuosi kerrallaan yksinäni rakentanut.

Ymmärsin oman hölmöyteni ja hyväksyin asiat. Viestin laittaminen ei ollut hölmöä mutta flippaukseni oli. Olosta tuli ihmeen tyyni. Flippailu hävetti itseäni mutta soin senkin itselleni, eipä tässä ole paljon treeniä saanut treffailun/ihastumisen ym suhteen. Halusin ottaa opikseni. No sittenhän sieltä tuli pari päivää myöhemmin tosi kiva viesti 🙂 Olemme viestitelleet hyvin vähän mutta jotakin. Ilahdun aina hänen viesteistään mutta en saa mitään hyperventilaatiokohtausta ja saatan itsekin vastata vasta muutaman päivän kuluttua.

Nautitaan nyt tämmöisestä. Eihän tässä jaksa loputtomiin vieraan ihmisen kanssa lähetellä kivoja viestejä mutta hei, tässä on mennyt kaksi viikkoa. Nou hätä!

Lesson learned.