Mintulle mies 2014 kampanja

Joululomassa yllätyksenä on tullut se, että rytmit menevät aivan päin helvettiä. Yksi kavereiden kanssa aamuun istuttu ilta tai huonosti nukuttu yö niin se on siinä. Kukun pystyssä kolmeen, neljään, jonka jälkeen on pakko mennä sänkyyn jossa uni ei kuitenkaan tule. Sängyssä pyöriessäni aloin miettiä uutta vuotta (pidin pienet illanistujaiset lähimpien ystävien kanssa. )Meillä on ollut tapana kertoa muille menneen vuoden kolme isointa, parasta tai hauskinta asiaa. Totesin helpottuneena, että on ollut tosi hyvä vuosi vaikkei mitään erityistä ole sattunut. Totesin myös, että kuluneen vuoden aikana olen käynyt yhden miehen kanssa treffeillä. Yhden. Joka saakelin vuosi päätän, että nyt enemmän treffejä, edes vähän enemmän sutinaa. Liian monta vuotta on kulunut mallikkaasti niillä yksillä treffeillä vuodessa.

Yön hämärässä alkoi suututtaa ja pohdin jo nousevani laittamaan Facebook-statuksen ”Mintulle mies 2014 kampanja” jossa olisin myös todennut, ettei kenenkään tarvitse alkaa huutelemaan kuinka säälittävää on yrittää etsiä miestä statuspäivityksillä. Höpönlöpön. Kenellä voisi olla potentiaalisempia miesehdokkaita kun tutuilla, kavereilla ja ystävillä. No, en noussut mutta pohdin vielä kauan olisiko pokkaa. Kerran, juuri näiden 2013 vuoden ainoiksi jääneiden treffien jälkeen, laitoin inboxissa viestin superhauskalle miestutulleni (varattu) ja kysyin sattuisiko hänen lähipiirissään olemaan kivoja sinkkumiehiä. Hän suhtautui asiaan tosi hauskasti ja otti ihan asiakseen kysellä onko hänen tuttavapiirissään sinkkuja. No niitä ei löytynyt mutta kokemus oli tosi kiva: kukaan ei haukukaan urpoksi vaan hän, kuten melkein kaikki kenen kanssa puhuu, tunnisti tämän ongelman – paljon itsenäisiä, mukavia, toimeentulevia ja hauskoja sinkkuja pyörii joka porukassa mutta he eivät vaan tunnu tapaavan ketään.

Myönnän, että kriteerini ovat tähtitieteelliset: etsin oikeanlaista kemiaa, eikä vähempi riitä. En etsi poikaystävää vaan elämänkumppania. Olen oppinut tulemaan toimeen yksin, viihdyn yksin ja näen paljon vaivaa tehdäkseni elämästäni kiinnostavaa rakkaiden harrastusten, opintojen ja kiinnostavan työn puitteissa. Lähipiirissäni on myös lapsuudenperhe ja ystävät, joita kutsun urbaaniksi perheekseni. Kahdeksassa vuodessa on sen verran ehtinyt treffailemaan, että olen huomannut, että tunnistan onko kemiaa vai ei yleensä jo hyvinkin nopeasti. En halua seurustella vain seurustelemisen vuoksi. Se onko mies bussikuski vai olympiajoukkueen kultamitalisti on yhdentekevää, jos vaan on itsenäinen, rehellinen, hauska (elämästä ei selviä ilman huumoria) ja intohimoinen jostakin asiasta. Myös siististä ulkonäöstä huolehtiminen on tärkeää. Treffeille lähden aina avoimin mielin tutustumaan uusiin ihmisiin eikä treffikumppanille ole sen suurempia odotuksia, koska kemia ratkaisee, ei ulkonäkö tai ammatti. Mutta kun niille treffeille tosiaan pääsee kerran vuodessa, niin vähän hiljaista on.

Tämä siis on lähtökohtana kun aloitan Mintulle mies 2014-kampanjani. Tavoitteena aktivoitua itse ja saada ainakin kahdet treffit! Katsotaan mitä vuosi pitää sisällään. Ja niitä ensi vuoden treffejä odotellessa voin päivittää muutaman helmen vuosien varrelta.

-Minttu