Terveisiä leiriltä! Olen tietenkin aivan ihastunut nuorisotyönohjaajaamme. Tai tarkemmin sanottuna haluaisin repiä virttyneen villapaidan hänen yltään kun leiriläiset ovat käyneet nukkumaan. Ja vaikka mitä muuta.

Voisiko helvetti joskus vaan mennä töihin/kouluun where ever niin, että näkisi miehen vaan ihmisenä, työkaverina, opiskelutoverina sen sijaan että päässä kuhisee vaikka mitä ajatuksia ja katse harhailee miehen isoissa kämmenissä, selässä, käsivarsissa.. toki myös skarppi ja hauska tapaus, äääh. Ja mä olen niin nolo että musta aina huomaa. Yritän elää tämän asian kanssa vielä neljä päivää..

Epäpuhtaat ajatukset ovat kyllä syntisen hyviä. Ja sit heinäkuussa joku mies yöksi kotiin tai räjähdän!

Tutut lukijat – tästä ei ilkkumista Faceen koska leirillä myös facekavereita.