Sokkotreffit

Vatsa vääntyy, kuumuus nousee poskille, huomaa huokaavansa ääneen. Kynnet on syöty sormenpäitä myöten. Keskittyminen mahdotonta. Sokkotreffit. Se on ihan armollista mutta myös saatanan typerää, miten ihmisen muisti toimii. Joka ikinen kerta kun on treffit edessä sen muistaa, tämän sietämättömän vastan väännön ja jännityksen. Ajatuskin ventovieraan ihmisen kanssa kaljoittelusta tuntuu TÄYSIN absurdilta! Ja tässä sitä taas ollaan. Tänään klo 19. Kirjoitan tämän nyt itselleni muistiin, että ennen kuin fiksaan seuraavia sokkotreffejä itselleni muistan taas tämän tunteen ja voin pohtia onko treffailu tämän arvoista. Ei saatana varmasti ole.

Olen nähnyt kuvan ja stalkannut netistä. Super söpö ja fiksu paperilla. Tekstarit on kivoja. Minä olen kiva. Ehkä tästä tulee kiva.

Peukut pystyyn!

suhteet oma-elama rakkaus

Helmiä ja sikoja

Olimme yksi perjantai luottoystäväni kanssa vähän after workilla. Bakersin (nykyään 2 euron!!) skumpat tekivät tehtävänsä ja jatkoimme Pataässään laulamaan.

Muutama viinilasi ja siideri myöhemmin itsevarmuutta oli sen verran, että menin vetämään bravuurini Tartu tiukasti hanuriin. Biisiin kuuluu myös kyseenalaisen rohkea koreografia, huumorilla höystettynä. Esitystäni seurasi komea rustiikkinen nahkatakkinen mies. Hän hymyili ja nauroi hyväntahtoisesti pikku esitykselleni. Esityksen jälkeen palasin pöytään ja mies kääntyi katsomaan perääni. Viittilöin hänet pöytäämme ja hän saapuikin hymyillen. Ihana sänki, ihanat silmät, ihana ääni. Olen saanut niin monta kertaa miehiltä sanomista siitä, ettei saa udella ammatista eikä opinnoista eikä siitä eikä tästä, että yritin vaivalloisesti pitää keskustelua hyvin kevyellä tasolla. Mies hymyili ja hiveli reittäni, ihanat isot kädet.

Lähdin tupakalle ja sieltä palattuani mies olikin uppoutunut keskusteluun ystäväni kanssa. Hän väläytteli tälle samaa flirttihymyään ja käsikin näytti olevan ystäväni reidellä. Lähdin hakemaan juotavaa. Ystäväni kertoi, kuinka heillä on mahtavat keskustelut miehen ammatista ja opinnoista. Jaaha, tämä ei siis ole ahdistuvaa tyyppiä ja itse olen puhunut vain jotain dorkaa. Ystäväni lähti vessaan ja tiskille. Nyt mies siirtyi istumaan viereeni ja otti käteni käsiinsä. Hymyili ja jutteli ”vitsi sulla on makee luukki!”. Ystäväni palasi ja minä lähdin vessaan. Palattuani mies oli siirtynyt jälleen ystäväni viereen ja heillä tuntui olevan nyt hyvinkin syvälliset keskustelut.

Ollaan ystäväni kanssa joskus aiemminkin jouduttu tilanteeseen, että seuraan sattuu molempien mielestä viehättävä ja kiinnostava mies. Tällaisessa tilanteessahan kummallakaan ei ole etuajo-oikeutta, ei voi ”varata” miestä. Minä viitoin hänet pöytään, mutta mieshän sen valitsee kummasta kiinnostuu. Päätin luovuttaa ja lähdin vessaan, sanoin lähteväni kotiin sen jälkeen. Kun tulin takaisin ystävänkin lähti vielä vessaan. Joku lauloi hidasta biisiä ja menimme miehen kanssa tanssimaan. Hän painoi minut kiinni itseensä. Kappale loppui ja palasimme pöytään. Ystäväni tekstasi olevansa narikassa. Posket hehkuen menin narikkaan kysymään mikä tilanne, eikö ystäväni jatkakaan iltaa miehen kanssa.

Silloin kun heillä näytti olevan syvällinen keskustelu niin ystäväni oli saanut lypsettyä miehestä aika validin tiedon: hän oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. Mies oli valitellut, että kaikki aika menee perheen kanssa ja jauhelihakastikkeen keittämisessä, on niin raskasta. Hän ei halunnut heti kertoa olevansa perheellinen, koska halusi hetken olla vain ”mies”. Näitähän on nähty. Koko ilta ollaan seurassa, flirtataan, hinkutetaan, kehutaan ja pilkun tullen sitten ”nonii moikka, vaimo jo varmaan ihmettelee missä oon.” On vähintään yhtä ärsyttävää, jos menee morjenstaa jotakin, niin heti nostetaan nimetön todisteeksi ”MÄOONKUULEKIHLOISSA!”. Eikai meillä nyt ole sellaisia säätyeroja, ettei vapaat ja varatut voi jutella keskenään. Asiallista silti olisi tuoda jossakin vaiheessa esiin, että on se perhe. Ottaa suunnattomasti päähän ne varatut, jotka tiputtavat sormuksensa taskuun ja lähtevät testaamaan omaa viehätysvoimaansa ja vievät sinkun hyvää flirttailuaikaa. Sen voi tuoda esille niin helposti. ”Aijaa, MEkin tykkäämme käydä laskettelamssa.” ”MEkin itse asiassa nähtiin juuri se näyttely..” ”Mun vaimokin harrastaa tuota.”

Lähdimme ystävän kanssa yhtä matkaa, mies jäi baariin. Mies oli tosiaan valitellut perhe-elämästään johon ystäväni oli tokaissut ”kuule, on ihan fine, ettei heti kerro olevansa varattu tai perheellinen, mutta jos sä tulet kahden sellaisen sinkun naisen pöytään jotka ei mitään muuta kaipaa kun sitä, että saisi keittää sitä vitun jauhelihakastiketta perheelle, niin kyllä sillon on ihan korrektia mainita, että tämä jutustelu ei sitten etene mihinkään. Etenkin jos vuoroin hinkkaa toisen reittä ja flirttaa molemmille.”

Amen.

PS Ainiin, se otsikon ”helmiä” on mahdollisesti tulevat treffit! Olen sormet ruvilla viuhtonut tota saakelin Tinderiä, ei matchin matchia. Kunnes viimein, tosi kivan ja fiksun oloinen mies jonka kanssa olisi tarkoitus treffata keskiviikkona! Hän on helmi ainakin paperilla 😉

suhteet oma-elama rakkaus