”Se jokin meissä on,se loistaa niinkuin tuhat aurinkoo..!”

Huhhahhei, perjantai!! Yllättäen ollut superkiva viikko, kaikkea hauskaa tekemistä on ollut paljon. Maanantaina maleksittiin ystävän kanssa kaupungilla ja päädyttiin puhumaan Oscareista ja kuinka molemmat haluaa nähdä American Hustle:in. Lompakosta löytyi kaksi vapaalippua ja päädyttiin ex temproee leffaan, maanantaikin sai merkityksen. Keskiviikkoona olin toisen ystäväni luona jossa siskoni opetti raakasuklaan tekoa, tehtiin mainio avokado-raakasuklaakakku! Eilen ystäväni kutsui minut kaverikseen Ateneumiin Tove Jansson-näyttelyn avajaisiin. Muumi-fanille näyttely oli unelmien täyttymys. Olen muutenkin kova Tove-fani ja ostinkin itselleni joululukemisiksi hänen elämäkertansa Tee työtä ja rakasta joten myös hänen muut elämäntyönsä tulivat tutuksi. Mikä muija! Kannattaa käydä!

Tänään illalla sitten Maria Gasolinan keikka. Kukkamekko päällä ja ulkona aivan vappusää, voiko olla tämän parempaa?

http://www.youtube.com/watch?v=XvK3MT2MKi0

”Se jokin meissä, syvällä sussa ja mussakin on. Se loistaa niinkuin tuhat aurinkoo, pimeys yön tuntee sen myös..”

ps. miksei tohon tule video, vaikka kopsasin tuon youtubepalikan kautta..?

 

 

 

suhteet oma-elama ystavat-ja-perhe

”Ps sulla on muuten kauniit silmät, pakko sanoo!”

Näin kauniin kohteliaisuuden sain tänään yllättäen kadulla kun vastaani tuli eräs puolituttu. Jäimme hetkeksi rupattelemaan ja heippoja toivotellessamme hän sitten lausahti näin. Ja onneksi en alkanut sitä tavallista vähättelyä ”no nää nyt on vaan tällaset..” vaan huikkasin ”Ai, vau, kiitos!” Ja kyseessä oli siis seurusteleva tyttö eli ei mitään romanttista mutta vähänkö ihana kohteliaisuus! Tyyppi jatkoi matkaansa ja tämä tähtisilmä jatkoi kohti kirjastoa hymy poskillaan.

Olo on ollut pari päivää ihmeen kepeä ja innostunut. Johtuuko edellisestä postauksesta, kevätauringosta vai hormonikierrosta – aivan sama kun on tällainen olo!

”Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriään myöten
ja sanoo: kerran sammuvat kaikki tähdet
mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.”
                             Edith Södergran

suhteet oma-elama