Huh mikä viikko! Sijaistan vieraassa paikassa normaalin työni ohessa. Päivät ovat olleet pitkiä ja lupaamani treffimuistokin unohtui laittaa viime viikolla. Tässä se kuitenkin tulee, muisto nettitreffailun ihmeellisestä maailmasta. Nämä olivat ainoat treffini muistaakseni vuonna 2011. Tälle hepulle on tiedossa myös aikamoinen jatkotarina kohtaamisestamme myöhemmin, mutta siitä toiste.

Muutama kaverini oli testannut nettitreffailua ja todennut sen kivaksi tavaksi tavata mukavia miehiä. Why not, päätin myös kokeilla onneani. Harrastukset, baarit, yliopisto ja työpaikat nähty, eikä mistään ole irronnut treffejä. Vaikka olin nettideittejä vastaan (haluaisin, että elämä olisi sattumanvaraisempaa) päätin pari vuotta sitten kokeilla onneani. Mikä kuitenkaan on romanttisempaa kuin tavata se oikea, ihan sama miten.

NETTITREFFIT

Laadin ilmoituksen suomi24:än. Sain vain muutaman vastauksen joista suurin osa oli matskua ”olet upea, haluttavan näköinen nuori nainen, ja jos haluat treffejä odotellessa vähän ukkomiestä niin mielelläni autan sinua..” (Haluttavan näköinen, hyi kamala. Siinä on onnellinen vaimo jossain.) Erilaisia viestejä tuli parikymmentä päivässä, olin ällistynyt. Yksi viesteistä erottui joukosta ja kun vaihdoimme kuvia olin positiivisesti yllättynyt! Kivan ja persoonallisen näköinen kundi. Sovimme kaljatreffit ja meillä oli oikein hauska ilta. Juuri niinkuin ensitreffien pitää olla: hauskat, kepeät ja flirttailevat. Olin otettu kun hän vielä saattoi minut bussipysäkille. Hän mankui päästä luokseni mutta kielätydyin. Illan jälkeen halusin nähdä häntä ehdottomasti uudestaan.

Toiset treffit menivät myös hyvin. Kolmannella kerralla olin pyytänyt hänet luokseni glögille. Hän tuli ja kertoi varanneensa meille pöydän kivasta ravintolasta. Ei ole totta! Hän oli nähnyt vaivaa ja yllätti. Hän halusi myös tarjota illallisen koska oli pyytänyt minut syömään kertomatta etukäteen. Arvostan. Syötyämme tapasimme lähibaarissa hänen kavereitaan joiden kanssa pelasimme lautapelejä. Aina oikein vastattuamme annoimme toisillemme suukot. Ällöä ja ihanaa.

Kun hän saattoi minut pysäkille pyysin häntä vielä luokseni yömyssylle. Yksi asia johti toiseen. Kaikki oli ihastuttavan kömpelöä ja herkkää, juuri niinkuin pitääkin. Aika moni mies vetää heti sen kiusallisen ja epämiellyttävän pornosetin, jossa ei ole minkäänlaisesta ntiimiydestä tietoakaan. Makasin unen rajamailla hänen vieressään kun hän aloitti: ”tietkö, mie en tykkää käyttää kortsua, voisitkohan sie alkaa käyttää jottain ehkäisyvälinettä?” Kysymyspatteri jatkui saman tien: ”Kuinka usein sie sitten haluat seksiä? Mikä siun lempiasento? Missä asennossa sie sitten tuut? Mites toi suuseksi?” Kysymyksiä paukkasi siihen tahtiin, etten kerennyt edes vastata enkä kyllä olisi nolostukseltani pystynytkään. Fiilis oli tiessään ja minä ahdistunut.

Otin myöhemmin asian puheeksi miehen kanssa ja kerroin miksi pahoitin mieleni. Intiimiys jos jokin on asia jonka haluaa menevän vain omalla painollaan. Tuon sortin kysymyksien aika on vasta sitten kun parisuhde on jatkunut (tai on edes päästy parisuhteeseen saakka). En pystynyt enää rentoutumaan hänen seurassaan. Mietin millaisia tenttauksia jatkossa on tulossa, jos jo kolmansien treffien jälkeen tulee tällaista. Selitin miehelle, etten tunne häneen oikeanlaista vetoa. Tähän hän, minua vuotta vanhempi, silloin 29-vuotias totesi ”voi voi, kyllä mäkin jaksoin nuorena uskoa kemiaan ja siihen oikeaan, mutta olen jo lopettanut sellaisen etsimisen”. Aha. No onneksi tämäkin selvisi, muuten olisin ollut miehelle ”vain tarpeeksi hyvä”, en se oikea. Eikun morjens vaan!