Tapanintanssit
Muistellaanpas vähän joululomaa. Tapaninpäivänä takana oli neljä päivää lapsuuden perheen luona ja olin aika kypsää kauraa lähtemään kotiin Helsinkiin ja näkemään kavereita. Muutkin surkuttelivat perunalaatikkoturvotuksissa ja mökkihöperöinä joten suuntasimme kantikseemme Kittyyn viinille ja juoruamaan. Kyllä teki hyvää! Muutaman mutkan kautta päädyimme karaokeen. Joskus on vaan ihan mahtavaa juoda melkein maailmanlopun meiningillä ja kertoa toistuvasti kuinka mahtavia tyyppejä seuralaiseni ovat! Ja laulaa.
Ilta läheni loppuaan ja pohdimme tyttöjen kanssa kadunkulmassa mitä pitäisi. Jostakin seuraamme pölähti komea nuorukainen kovasti flirttaillen. Hän alkoi kysellä mihin ollaan jatkamassa ja keitä ollaan. Juteltiin hetken verran ja mies tuntui olevan kovinkin kiinnostunut minusta. Jei! Tytöt väsähtivät odottelemaan mahdollisia jatkoja joten he nappasivat taksin. Nuorukainen asui Hakaniemessä joten päätin kävellä hänen seuranaan lyhyen matkan Hakikseen bussipysäkille mistä pääsisin sitten kotiin itsekin. Mies oli kovin hymyilevä ja flirtti, siististi pukeutunut ja kävelimme käsikynkässä. Olin iloinen: tässä nyt kävellään, vähän tutustaan, vaihdetaan kohta pysäkillä numerot ja ehkä pääsen treffeille! Jo loppumatkasta mies alkoi pyytää hänen luokseen. ”Tule nyt, tule nyt vaan..”. Olisin saattanut harkita asiaa, mutta koko matkan aikana mies ei suostunut kertomaan itsestään MITÄÄN, pelkän etunimen. Se on aina huono merkki ja koska oli tosiaan tullut kiitettävästi otettuakin, niin kiitin kutsusta ja kieltäydyin. ”Mutta vaihdetaan numeroita niin mennään kaljalle joku ilta?” ehdotin. Eieiei, mies halusi ehdottomasti, että mene hänen luokseen. Jankkaaminen oli kuitenkin flirttailevaa joten yritin vielä tarjota numeroani. Lopulta väsähdin ja lähdin pysäkille.
Kaverini soitti taksista ja kyseli missä menen ja kerroin olevani torilla. Säpsähdin. Mies oli kävellyt takakautta pysäkille ja nojaili nyt pysäkin seinään. ”Tuut nyt mun luo.” Kieltäydyin edelleen ja katsoin samalla bussiaikatauluja. Viimeinen oli jo mennyt, pitäisi siis saada taksi. Koko tori oli autio. Mies pyysi puhelintani lainaan. Selitys oli niin ontuva että en uskaltanut antaa sitä hänelle. Kun viidettätoista kertaa sanoin etten ole menossa hänen luokseen jotakin tapahtui. ”Voi vitun ämmä. Huora!” Mies kilahti täysin ja minua pelotti. Soitin takaisin ystävälleni ja kerroin missä olen. Kauhukseni huomasin, että nyt mies oli lähtenyt seuraamaan minua. Typötyhjä tori ja takana seuraa raivostunut mies huutaen minua huoraksi. Pelkäsin. Kuin taivaan lahjana jostakin ajoi taksi, hyppäsin kyytiin ja aloin itkeä ja puhuin ystäväni kanssa niin kauan että sain turvalukon kotona kiinni.
Olen niin onnellinen ettei mitään sattunut. Ja niin vihainen, jos en jatkossa uskalla edes kävellä bussipysäkiltä toiselle keskellä kaupunkia tuollaisen hullun takia. Ei tullut treffejä ei.