Silkkaa tsägää vai kohtalo?

”Aattele, jos oltais Tinderissä painettu X toistemme kohdalla”, Kokki sanoi yksi päivä. Ensin naurahdin ajatukselle, sen jälkeen järkytyin. Ja joka kerta kun mietin tätä heittoa kylmäävä inhottava tunne iskee rintaani. Nimenomaan. Mitä jos olisin painanut X? Tai Kokki olisi painanut X? Mitä jos juuri Kokin kohdalla olisikin tullut vauhdin hurmassa vaan pyyhkäistyä liian nopealla otteella Seuraavaan?

Tunnustan nimittäin, että pysähdyin Tinderissä Kokin kohdalle pidemmäksi aikaa. Tinderiä käyttävät tietävät, että Tinderissä ”pidempi aika” on se kolme minuuttia normaalin 10 sekunnin sijaan. Tutkailin Kokin kuvia hartaudella. Kokin kuvailu itsestään oli jotakin englanninkielistä ja nokkelaa, josta en ymmärtänyt puoliakaan. Omassa esittelyssäni luki ”kiltti, vähän juntti.”

Tein Tinderissä sitä, että jos tuli vastaan joku, josta en kerta kaikkiaan ollut varma (kyllä, näin suurella pieteetillä suhtauduin Tinderiin), laitoin sovelluksen pois niin, että kyseinen heppu jäi sinne odottamaan ensimmäisenä ja jatkoin pähkäilyä taas ajan kanssa myöhemmin. En muista teinkö näin Kokin kanssakin. 

Kokin kuvissa minua viehätti niiden erilaisuus, joten etusormella törkkäsin sydämen. ”Te sovitte toisillenne!” Kokki aloitti pian viesttittelyn. Tinderissäni oli jotakin häikkää, välillä se jumittui ja keskustelut tulivat viiveellä. Aika pian alkoi iskeä paniikki, että Tinder dellaa löytöni, enkä koskaan saa Kokkia enää käsiini. Olin oikeasti peloissani, niin kivalta tyypiltä hän vaikutti. Siksipä annoin puhelinnumeroni hänelle melkein heti.

Olemme asuneet kymmenen vuotta neljän kilometrin säteellä toisistamme. Meillä on samoja kantiksia. Olen istunut hänen kotinsa edustalla ystävien kanssa kesäkaljalla kymmeniä kertoja. Miksi me tapasimme nyt? Mitä olisi tapahtunut, jos meistä ei olisi tullut Tinder-mätsiä? Olisimmeko silti tavanneet, oliko se niin määrätty? Vai oliko tämä ihan tsägä, ja tällä hetkellä kipuilisin kolmen viikon kuluttua olevia kolmekymppisiäni, koska olen edelleen yksin ja kaipaisin niin rakkautta? Olisinko jonkun toisen kanssa?

Kaikki on niin käsittämätöntä arpapeliä, että nytkin ällöttää kun ajattelen asiaa. Se on minusta kauhistuttavaa. Ja niin ihmeellistä. Kaikki ei ole minun kädessäni.