Työpaikkaromanssi
FAMILY PACK
No niin, kännykkä tippui eilen asvaltille ja se oli sen puhelimen tarina. Puhelin vei mukanaan mm. uuden vuoden häiskän numeron, joten on nyt hänestä kiinni näemmekö enää koska en tiedä hänen sukunimeään enkä numeroa. Että tälleen. Treffailutyhjiössä voisin kertoa yhden miesmuiston parin vuoden takaa, nämä olivat toissavuoden ainoat treffit.
Olen ollut aiemmin töissä vain naisvaltaisella alalla, joten työyhteisö jossa puolet on kivannäköisiä ja älykkäitä miehiä on ollut mitä miellyttävin piristys! Pikkujouluissa pari vuotta sitten päätin lähestyä komeaa sinkkutyökaveria. Päälle kolmekymppinen, siististi pukeutuva, kivannäköinen ja aina hymyilevä mies oli kiinnittänyt huomioni jo kahvihuoneessa pitkin syksyä. Seisoin viinilasin kanssa hänen vieressään ja toivoin saavani suusta ulos jotakin fiksua. Pilkun tullessa teimme lähtöä jatkoille, yksi puuttui. Mies lähti hakemaan häntä mutta palasi yksin: ”No ei se nyt tuu, taitaa saaha pimperoo tänään!” Jatkoille meitä lähtee kolme taksillista hiprakkaa porukkaa.
Klubilla pidin edelleen coolisti etäisyyteni. Menin tyttöjen kanssa tanssimaan. Työkaverini supisi korvaani: ”Hei, me kelattiin Annan kaa, että te sopisitte ton Mikon kanssa tosi hyvin yhteen! Niin Anna on nyt tuolla kehumassa sua sille! Eks olisi hyvä?” Olin muka nolona ja hämmästynyt, salaa mielessäni tuuletin. Ei voi olla totta, nyt tilanne vielä pedataan minulle eteen! Tanssin jälkeen lysähdimme takaisin sohvalle, minä Mikon viereen. Me molemmat pälyilemme noloina ja naureskelemme urpoille työkavereillemme. ”Noo pittäiskö meijän sitten kokeilla vähän kielaria tässä..?” Mikko ehdottaa. Öö ympärillä kymmenen läheisintä työkaveriani. Enkä ole 16. Päätimme lähteä kahdestaan hänen luokseen jatkamaan.
Ensimmäisissä liikennevaloissa hän toteaa ”Mie oon sitten tosi huonoa poikaystävämateriaalia”. Pikkasen pulssi alkoi jo nousta, tästä se taas lähtee, tämä perus ”envoisittensitoutuaenkätykkääsusta”-litania. –Jos nyt vaan mennään sun luokse ja katsotaan miten tämä ilta menee, ehdotan. Jatkoimme matkaa hiljaisina ennen kun kaveri alkoi kertoa kohtaamisestaan huoran kanssa. Pimpero, kielari, huora.. nyt alkoi jo vähän kaduttaa että lähdin, mutta mikään kulkupeli ei kulje lumimyrskyn takia ja kotiin on pitkä matka.
Vihdoinkin olemme perillä! Asunto on yhdellä Helsingin arvokkaimmilla alueilla hienossa talossa. Okei, eihän tämä nyt pöllömpää olekaan, ajattelen. Mies avaa oven. Se aukeaa hitaasti. Syykin selviää: eteinen lainehtii kymmeniä mainoksia, ilmaislehtiä ja laskuja. Eteisen kaapin ovista ja ovenkarmeista roikkuu vaatteita. Riisun kenkäni lehtikasan päälle ja menen olohuoneeseen. ”Istu vaan alas, mä tuun kohta!” Istun mihin? Sohvan päällä on sohvan kokoinen kasa vaatteita ja muuta rojua. Pöytä on täynnä oluttölkkejä, pizzalaatikoita, makkarapaketteja ja lehtiä ja family pack-kokoinen paketti kondomeja. Seisoskelen olohuoneessa kun kaveri tulee, kahmii sylillisen vaatteita sohvalta ja tiputtaa ne eteensä lattialle. Hän vetää minut viereensä sohvalle. ”Noo, mitäs kissa?”
Menen käymään vessassa. Hyllyt tursuavat tyhjiä suihkusaippuapulloja ja shampoopurkkeja. Tyhjiä vessapaperirullia lojuu pitkin vessan lattiaa. Pönttö on värjäytynyt mustaksi jostakin epämääräisestä liejusta. Mies saattelee minut sänkyynsä. Menen lukkoon: en halua tehdä pussailua ihmeempää koska pelkään, että sen jälkeen töissä on kiusallista. Mies nukahtaa ja alkaa kuorsata. Valvon koko yön.
Töissä on sairaan noloa, onneksi emme näe paljon. Olen silti edelleen sitä mieltä, että mies on kiinnostava ja että onhan omakin koti välillä sotkuinen. Sovimme treffit. Menemme muutamalle hänen paikalliseensa. Mies aloittaa illan kertomalla pornolauluista ja puhuu jotakin kyrvistä. Siltikin, niin sadan pettymyksen jälkeen uskon, että tässä on hyvä tyyppi, sitä jännittää, okei meillä ei ole sama maku mutta ei tässä mitään. Kun hän ehdottaa yömyssyjä hänen luonaan suostun. Odotan jännityksellä kun eteisen ovi aukeaa. Viikon aikana eteiseen on satanut muutama mainoslehti lisää. Lisää makkarapaketteja, kinkkupaketteja ja kaljatölkkejä on ilmestynyt pöydille ja lattioille. Sama vaatekasa jonka hän nosti sohvalta ja pudotti lattialle on edelleen omalla paikallaan. –Mitä sä joisit? Mulla on täällä avattu bisse ja rommipullo. Juomme rommitoteja hiljaa sohvalla. Onneksi olen flunssainen joten lähden juotuani. Emme viestittele enää. Töissä emme puhu asiasta kenellekään.