Yrittänyttä ei laiteta

Päivää ennen uutta vuotta laitoin eräälle vanhalle ystävälleni inboxiin viestin:  

— olen siis jo aika kauan ollut sinkkuna ja aion aloittaa nyt tällasen Mintulle mies 2014 -operaation. Olen nyt viimeiset vuosikaudet päässyt treffeille kerran vuodessa ja ajattelin, että vaihtelu virkistäisi, jos pääsisi ensi vuonna vaikka kaksille! Koen olevani ihan tavallinen, mukava, itsenäinen ihminen mutta en vaan tapaa ketään. Sä olet musta hyvä tyyppi ja yleensä hyvillä tyypeillä on myös hyvä tyyppejä ystävinä. Joten JOS sattumalta sun ystäväpiirissä on joku mukava mies painimassa saman dilemman kanssa niin minua saa tarjota treffeille 🙂 ”

Viikkoon ei kuulunut mitään. Iltaisin unen rajamailla sain hirveän nolouskohtauksen: en ole tavannut tätä ihmistä kymmeneen vuoteen emmekä ole juuri pitäneet yhteyttä. Nuorempina vietimme paljon aikaa yhdessä teatteri- ja tanssiharrastuksissa. Mietin häpeissäni mitä olin mennyt tekemään, millaisena säälittävänä urpona hän minua mahtaakaan pitää. Ihan kelle vaan ei tällaisia viestejä voi laittaa, koska kaikki eivät osaa suhtautua pointtiini asian vaatimalla kepeydellä. Toisaalta läheisimmät ystävät on jo koluttu läpi eikä heillä ole jemmassa (hyviä) sinkkumiehiä. Siksi pitää kokeilla vähän randomimpia tuttuja. Pelkäsin arvioineeni suhteemme väärin kunnes eilen:

”Moikka! Mahtavaa kuulla susta! Tykkään sun operaatiosta, ja ryhdyin heti kaivelemaan mielestä tuttuja ja normaaleja sinkkumiehiä. 😉 ” Ja yksi hänelle oli tullut mieleenkin. Hän lupasi viikonloppuna kysäistä olisiko mies kiinnostunut lähtemään treffeille.

Ei se ota jos ei annakaan!