Pakkasin laukkuni – tule perässä!

Kun toissakesänä kiipeilin polttariporukalla seikkailupuisto Zippyssä, huomasin tukkiradalla, että on helpompaa keskittyä tasapainoon kun ei yksi jalka ole jälkimmäisessä, toinen edellä olevassa paalussa ja käsi vielä turvaa hakien vaijerissa. Tutinaa ja holtitonta heilumista. Reilusti vain seuraavalle tukille ja eteenpäin.

Nyt kun on hetken aikaa heilunut kahden välillä, askellan molemmat ketarat toiselle paremman tasapainon vuoksi. Niinkuin tukkijätkä ohjaten yhtä menopeliään. Pakkaan laukkuni ja siirryn Keskeneräisten puolelle. Siirry kanssani lukemaan Keskeneräisiä tarinoitani kirjarakkaudesta, elokuvafaniudesta ja kulttuurifiilistelystä sekä kirjoittamisen ilosta tänne.

Nähdään <3