Harmaassakin unessa on talo. Se on helmenharmaa, kaksikerroksinen puurakennus, ja sitä ympäröivät kuurasta kimaltavat koivut. On pilveilevä, kostea päivä, ja siinä unessa hän on aikuinen. Hän on astumassa taloon tummanharmaa, sateesta märkä viitta harteillaan. Mutta hän pysähtyykin ovelle, sillä ikkunalaudalla istuu kaksi harmaata, posliinista villakoiraa. Kaste pisaroi hänen viiksissään; tässä lapsenunessa hänellä on lempeästi harmaantuvat […]

Piha oli vielä puolillaan koululaisista värikkäissä takeissa ja tarrallisissa kengissä. Osa odotti koulukyytiään ja osa vietti aikaa kavereiden kanssa ennen lähtöä. Oli käsillä se hämmästyttävä ohikiitävä hetki, kun tytöt puhuivat maailmoistaan joissa oli pastellisävyjä ja pojat valjastivat miekkansa. Kaksi kalahtavaa kalpaa kävi vastakkain ja naurua riitti, kun posket punoittivat innosta ja muutamasta pakkasasteesta. ”Missähän miun […]

”Ruskeista unista hän pitää. Ruskeassa unessa hän on työväentalon pihalla. On yö taas, ja kuutamo. Työväentalon pihalla liikkuu mustapalttoisia, porsapäisiä miehiä ilmeettömin kasvoin, ja heidät hän on ilahtuneena myöhemmin tunnistava Magritten tauluista. Pihalla on myös pappa. Papallakin on musta palttoo ja musta porsa, ja pappa juo suoraan sinisenä hehkuvan pullon suusta viinaa. Mutta papan mustan […]

Että tämmöinen maanantai. Olisi oikeastaan tehnyt mieli juoda pienennyslientä ja kiivetä Hopeatoffee pussiin. Painaa pää mustaa tyynyä vasten ja tuoksua salmiakilta. Ja tehdä fiftarihenkinen mekko hopeasta, mustasta ja punaisesta käärepaperista. Pussin sisältä olisi voinut maha täynnä namia katsella ulkopuolelle ja antaa sen mennä menojaan. Tiedän sentään mikä on lankapuhelin, mutta kännykkäsukupolveen kuuluen sain silti huomata […]

Kurssitoveri ylisti Viivamaalaria. Hän sukelteli sormillaan etuhiuksiinsa niin että ne nousivat pystyyn ja päätyi lopulta kuvailemaan kirjaa, että ”no, siinä maalataan viivaa.” Kiinnostus heräsi ja raapustin nimen muistiin vihkon reunaan.   Viivamaalari on ristiinalaisen Anne Leinosen kirja. Tuntui mukavalta, että kirja on syntynyt ihan tuossa naapurissa. Se toi kirjailijan jotenkin lähemmäksi tavallista ihmistä. Kirjan päähenkilön […]

”Hän näkee paljon sinisiä unia ja uniensa kautta oppii etsimään sinisen värin ehdotonta yksinäisyyttä.   Päivisin hän kaipaa uniensa syvää sinistä, mutta löytää siitä vain kalpeita pirstaleita ympäriltään: poutainen kesätaivas, nurmitädykeniitty, ruiskaunokkipehko ojan syvänteessä, luovutetun Porkkalan sinisiksi vedetyt ikkunanpielet.   Silti hän sitkeästi lähes kolmenkymmenen vuoden ajan pukeutuu vain sinseen: farmareihin, merimiespaitoihin, katpeenintakkeihin, venäjänsinisiin paitoihin ja […]

Olen diagnosoinut itseni Aikaoptimistiksi. Henkilöksi joka tulee yleensä aina viime minuuteilla, kuvittelee että aika pysähtyy ennen töihin lähtöä niin että ehtii vielä lukemaan lehteä vaikka pitäisi jo mennä ja lykkää asioita viime tinkaan. Innostuu kaikesta eikä osaa sanoa ”Ei”. Ihan tuntematon sana. Kun on Aikaoptimisti ja sen päätteeksi vielä Aamuntorkku, tietää sisimmässään ettei aamu riitä […]

Löysin mehukkaan aiheen joka pöydälle nostettaessa toi heti tarinoita pintaan. Kuvitella että tuo aihe on AUTOT! Vaikka miellänkin itseni naiseksi joka ei tee turhan tiukkaa jaottelua miesten ja naisten hommista, en voi oman lähipiirini perusteella kategorioimatta autoja enemmän vastakkaisen sukupuolen edustajille. Työkaverini (mies) voi rullailla tuntikausia nettisivustojen autojen osia kuin itse kävisin läpi Zalandon valikoimia. […]

Olipa ihanaa istahtaa pitkästä aikaa elokuvateatterin penkkiin. Elokuvateatterit, nuo hallimaisen tylyt paikat joissa ahtaat lipunmyyntikopit ja vakavat konemiehet odottavat. Mutta se popcornin tuoksu ja seinän takaisesta salista uhkuva jyly täyttävät käytäviä. Ehkä elämyksille pitää antaa tilaa askeettimaisesti. Elokuvan tulee itsenään tuoda katsojalle tunteita ja hetkiä ilman ympäristön tuomia ennakkovirikkeitä. Vieressä rapisi kuiskutteli leffaseura ja rapisi […]

Ajatuksia etäsuhteesta.. Joskus sitä ei voi kuin ihmetellä sisäisen jukeboxinsa mekaniikkaa. Jonkun päivän soittolistalla voi hyvinkin olla Virve Rostia ja joululauluja sekaisin. Ensin Sata salamaa iskee tulta jonka jälkeen toivotaan, että ”Have Yourself  A Merry Little Christmas..” Alkuviikosta oli kyllä loogista, että viikonloppuna nähdyn Sound of Musicin kappaleet soivat päässäni, mutta en muista Juice Leskistä […]