Kirjoitan epäsäännöllisen säännöllisesti aamusivuja. Ne eivät välttämättä ole säntillisesti kolmea aanelosta, joskus sivukin riittää. Teemoittelen kirjoituksiani välillä. Tänä aamuna ajattelin omenoita. Koska aamusivujen ideana on ajatusvirtana juokseva teksti välittämättä sisällöstä, annoin ajatuksien ja mielleyhtymien tipahdella paperille kuin olisin istunut omenapuun alla syysmyrskyn ottaessa mittaa puun kanssa. Ensinnäkin mietin omenoiden symboliikkaa Eevasta ja Aatamista lähtien. Syntiä […]

Hei lukijani (siis äitini ja mummoni), olen muuttanut uuteen asumukseen! Löysin pehmeän majani H&M:ltä viidellätoista eurolla ja se on vaaleanpunainen. Täällä pitkässä hempeässä collegessa on niin mukava olla, että voisin viettää päivät ja yöt mukavasti. Maha saa kellottaa miten tahtoo, kangas hipsuttelee sen alla majailevaa paljasta ihoa ja sitä voi vähän kiskoa hihoista ja helmasta. […]

Kesän ja BB-voiteen loppu koitti kun puut alkoivat kellastua. Olinkin odottanut jo tätä hetkeä ettei pieni liru jäisi purkin pohjalle kuivamaan kun syksyn tullen siirtyy tuhdimpaan meikkivoiteeseen. Kuinka ihana onkaan se tunne kun saa käytettyä jonkin purkin loppuun asti ja heittää sen hyvällä omallatunnolla menemään. Samoin se hetki kun avaat uuden puuterin tai kasvovoidepurkin. Pinta […]

Kun keskittyy itselle mielenkiintoisiin asioihin, huomaa samalla saavansa jotakin ja toisaalta menettävänsä. Olen aina viihtynyt kirjojen parissa ja pitänyt epäsäännöllisen säännöllisesti päiväkirjaa, pidin äidinkielentunneista (minulla oli loistava äidinkielenopettaja yläasteella, kiitos hänelle!) ja jaksaisin analysoida kirjoja sekä elokuvia tuntikausia. Päädyin opiskelemaan avoimessa yliopistossa ensin kirjallisuuden ja sen jälkeen kirjoittamisen opintoja. Pääsin repostelemaan tekstiä ja tyylejä, pohtimaan […]

ja niitä kyllä riittää.   Elämää, arkea, muistoja ja tarinoita (jälleen tarinoita, ihanaa!) varastoidaan tietoisesti ja huomaamatta laatikoihin, korurasioihin, vaatekomeroihin ja käsilaukkuihin. Se johtuu osittain elämän rytmistä ja kellon tahdista laukata eteenpäin. Kun hetki ylimääräistä aikaa jostakin siunaantuu, voi arkkuihinsa kurkistella ja palata hetkiin jotka jäivät taakse. Joitakin aarteita jaetaan eteenpäin, heitetään surutta ja joitakin […]

Yhtenä iltana oli pitkä valkea liinan peittämä pöytä. Vieri vieressä leipälautaset ja veitset odottamassa, että vierustoveri sitoisi liinan kaulaan ja alkaisi nauru rapujen yllä. Tilli ja rapeaksi paahdetun leivän tuoksu leijui ilmassa kulhoja ojennettaessa eteenpäin. Laseissa viiniä ja coolereissa jääpalojen kolinaa. Rapuliemet katosivat ryystämisen lomassa punaisista kuoristaan. Ravut tuli asetella mallikkaasti lautasen reunaa pitkin syömisen […]

Rakastan tarinoita. Voin ihan oikeastikin käyttää juuri tuota r-kirjaimella alkavaa sanaa. Vaikka tarina olisikin valjastettu kaupalliseen käytäntöön, on tärkeintä että ne elävät. Se joka arvostaa itseään tarinaa, kunnioittaa sitä kyllä ja etsii tiensä alkulähteille. Kuulen mielelläni tarinoita tuotteiden, yritysten, kirkon seinien ja paikkojen nimien takaa. Ala-asteikäisenä Olavinlinnassa vierailtuamme minusta ihanin juttu koko linnassa oli se, […]

jotka alkoivat siitä että posteljooni toi naistenlehden eteisen matolle. Voi sitä ihanaa tunnetta kun kotiin tullessa on joku lehti kolahtanut luukusta. Olen lehtimyyjien suosikkikohteita, koska he voivat kaivaa tiedostoistaan milloin minkäkin lehden tilauksen. ”Oletko ollut tyytyväinen Kodin Kuvalehteen?” ”Jatketaanko Aku Ankkaa? ”Mondosta on tullu näytelehtiä joten jatketaanko tilausta? Vai miten olis Image, Olivia tai Trendi?”. […]

ja sen muuttumisesta materiaalin paljoudeksi.   Minä olen hamstraaja. Materialisti. En ehkä pahimmasta päästä kuten Nelosen Himohamstraajissa, mutta samalla tiellä kenties. Vaatekaappini uumenissa on vaatteiden lisäksi edelleen muovipussillinen reilireissulta kertynyttä kamaa (josta on..kahdeksan vuotta), keittiön laatikostossa lehtiä joiden reseptejä käytän kun leivon joskus tulevien lasteni syntymäpäiville (ehkä jopa kymmenen vuoden sisään siis!) ja vessan kaapissa […]

Viimeisimmillä lenkkeilykerroilla olen tehnyt jotakin hurjaa. Poikennut reitiltä. Juossut ketunleipien siivittämiä polkuja joissa on juuria ja kosteikkoja. Aurinko siivilöityy näille poluille aivan eri tavalla. Johtuu varmaankin myös siitä, että pienikin piristys rutiiniin auttaa (niin tasapainottavia elementtejä elämässä kuin rutiinit ovatkaan) jaksamaan jälleen. Tuttu reitti väärinpäin tai uusien paikkojen löytäminen. Lapsena ajattelin että eläisin ketunleivillä jos […]