Pikkulauantain aamu. Eilinen oli siis ollut pikkuperjantai. Tiesin että päivästä tulisi hidas ja laiska. Kaikki tämä uuden hameen syytä. Tiesin välittömästi, että kotona kyseistä vaatekappaletta tullaan katsomaan laajentunein silmin. Sanattomana pienestä järkytyksestä, varsinkin kun sen ristii ensiesittelyssä discohameeksi. Itse olin myyty saman tien, kun se kurkisteli mustien vaatekappaleiden keskeltä rekistä. Puolustin sekä pukukopissa että kotona […]

On niin erinäköistä. Aurinko paistaa ja pilvet lipuvat tahdikkaasti kerrostalojen yli. Tuuli puhaltaa niin, että matalimmat pensaat taipuvat kaksin kerroin ja ohikulkevan asukkaan hameen helmat eivät välitä painovoimasta. Edellisiltana ne olivat puut, jotka taipuivat kaksin kerroin. Metritolkulla koivunrunkoa, nyt havisevaa haapaa ja pienen kallion vieressä kasvavaa havupuuta nöyristyivät myrskylle. Illalla sosiaalinen media oli täynnä kuvia, […]

Aivan tavallinen aamu muiden vastaavien hitaiden nousujen joukossa. Ensimmäiset kahvikupilliset on juotu. Pesukone juttelee kylpyhuoneessa ja kaksi läppäriä pitää monologia sohvan eri nurkissa. Silti tämä aamu tuntuu normaalia hiljaisemmalta. Sama tunne painaa kauan odotettujen juhlien jälkeen, viikonloppuvierailulla olleiden sukulaisten lähdettyä tai hyvien ystävien tapaamisen loputtua. Vaikkei kukaan jaksaisi loputtomasti vierailijoita vaan kaipaa jo omaa paatunutta […]

Niityt keräävät luonnon harsokukkaa ylleen kuin untuvaista peitettä. Minäkin nostan haaveeni esille. Se odottaa aina tätä aikaa vuodesta kätkettynä haalistuneiden ruusukuvioiden hatturasiassa. Silkkipaperi kuulostaa aina yhtä juhlalliselta ja arvokkaalta. Pitkä luonnonvaalea pitsikuvioinen mekko jättää vain varpaat näkyviin. Se mahtuu yhä ja rakastan sen yksittäisiä karkaavia lankoja aina vain enemmän. Pieni toivo nousee rinnassa. Opettelen punomaan […]

Kevät. Metsäreitin varrella, sillä jota on ikävää polkea hidastavan hiekan vuoksi, on kauneinta. Lämpäreitä valkovuokkoja, sorsapari kirkastuvassa purovedessä kylpemässä ja ensimmäiset perhoset. Mieleen lepattaa paljon muistoja perhosista. Syntymäpäiväkakku, kun pyöreä pohja leikattiin keskeltä kahtia ja palat käännettiin kaarevat puolet vastakkain. Nonparelleja joiden väri liukeni kermaan. Peltirasiallinen liituja pulpetissa joilla väritettiin jokaisen ala-asteelaisen koulukuvaan päätyvä perhonen […]

On vielä kylmä ja tottumattomana satulaan takamuksen luut yrittävät kaivautua takataskujen läpi tehden kivun tietoiseksi joka kilometrillä. Hetkeksi pysähtyessä satula kuitenkin kiehää lonkkaa vasten kuin kissa. Tai linnun nokka. Kun uskollinen punainen Nopsani hylkäsi minut työmatkan viimekilometreillä kovaäänisesti paukahtaen, alkoi parin vuoden suruaika. Ja kukkaronnyörinkireys. Mielikuvat kukkahelmoista, etukorista täynnä päivänkakkaroita, kesäreissu Turun saaristossa sekä eritoten […]

..ja minä söin koko askillisen. En oikeastaan tiedä miksi lähden töihin päivinä sellaisina päivinä. Ehkä siksi että vähättelen kipua. Ja siksi että työterkkarin mukaan kuvailemani kipu ei ole migreeniä. Se on vain särkyä, joka johtuu niskan jumeista, liian vähälle jääneestä silmälasinkäytöstä, menkoista tai jostakin kehämäisestä vuorovaikutuksesta mahdollisten tekijöiden hybridinä. Eli omasta syystä. Erityisesti mieleeni on […]

”Tänään teemme ihanaa veriappelsiinirisottoa, sillä nämä kauniit auringot talven keskellä ovat parhaimmillaan, ja edullisimmillaan, juuri tähän aikaan vuodesta.” Hänellä oli yhä tapana yksin ruokaa valmistaessaan tehdä siitä oma kokkiohjelmansa ja puhua ääneen. Lapsena se oli ollut hänen lempileikkinsä hiekkakuilla ja oli jatkunut vielä teini-ikäisenä, kun sohvalla istuvat nälkäiset pikkuveljet iltaruuan toivossa. Oma ääni kuulosti miellyttävältä […]

Ääni kuulosti perhoselta. Rooman kaduilla kuvatut appelsiinit olivat irronneet peilin päältä. Niinkin ohuen materiaalin, kuin paperin, kohtaaminen toisen pinnan kanssa, nyt lattian, oli nostanut pimeyteen lyhyen hetken ajan huomattavan kovaa melua. Pelkkä ääni riittää mielikuvan luomiseen, sillä muut aistihavainnot rientävät apuun täydentämään ja voimaan pahoin. Kuin se yöperhonen, yökkönen kuvaavasti, joka räpytteli lamppua vasten uudelleen […]

En ole addikti. Pärjään mainiosti aamun ilman, olen yhtä aamu-uninen kahvilla tai ilman ja pääsen töihin yhtä lailla ilman. Päätäni ei särje, jos en saa kahvia. Olen enemmänkin fiilistelijä. Nautin siitä mitä kaikkea kahvikupillisen ympärille muodostuu.  Vapaapäivän aamuna kahvikupillinen tai kaksi antavat luvan jäädä hetkeksi paikalleen. Ei ihan vielä tarvitse kaivaa imuria kaapista tai juosta […]