Eikö se tarkoita kutakuinkin samaa kuin ”oletko huomannut, että ulkona on miinusasteita ja eletään synkkää talvea, jolloin pukeudutaan mustaan eikä kirjaviin hameisiin.”

Tai ”on ihan arkipäivä ja vaikka on kevät ja aurinkoa rinnassa niin kaikki muut pukeutuu mustaan eikä vaaleankeltaisen pastillinväriseen takkiin.”

On aamuja kun herätessä ensimmäisenä haaveilee hetkestä jolloin pääsee takaisin peiton alle. Kädet haparoivat turvavaatteisiin kuin pelastusrenkaaseen, joka kuljettaa kohti päivää unen sumeasta valtakunnasta. Usein ne ovat niitä turvallisia mustia vaatteita joilla ei voi mennä metsään oli kyse treenisalista, illanvietosta tai kahvitreffeistä. 

Mutta musta ei ole synonyymi sanalle mukava. Pastillinvärinen takki on materiaaliltaan jotakuinkin collegeen verrattavaa. Sen lisäksi että se on joustava, sen malli piilottaa alleen vastaherkutellun kakkubuffetin jäljet. Kyse on väristä, jos se olisi musta, kukaan ei kommentoisi.

”Mä en pue hametta ennen kuin ulkona on plus kakskymmentä.” Tai juhlat. Mekkotyttönä en täysin ymmärrä miksi hame tai mekko on monelle niin voimakkaasti epämukava, virallinen tai vain tiettyyn hetkeen sopiva. Hame päällä voi istua risti-istunnassa, se ei valu vyötäröltä ja juostakin voi tarpeen tullen. Vasta aloitetun LindyHop -kurssin vetäjäkin oikein kannusti koluamaan vintagepuoteja ja fiilistevän lajia siihen kuuluvin helmoin ja asustein. Hyvin sujui hippaleikit ja liukumäen laskut hameessa jo leikkikentällä. Punaisen pyykkikorin reunalla odotteli pesua rivi hiekasta ja mudasta pinttyneitä pikkuhousuja. 

Vannoutuneet mekkotytöt ymmärtävät, että täydellisten housujen löytäminen on utopiaa. Ne valuvat, kiristävät tai venyvät liikaa. Kuluvat haaroista puhki, eivätkä koskaan oikein satu kohdalleen. Yhtäaikaa voi olla vapauttavaa, tyttömäistä, hulmuavaa ja hullaannuttavaa kulkea hameessa. Ja kätkevät hyvin alleen parin muhkuraisia reisiä.

Ja ylipäätänsä, jos alennusmyynneistä löytynyt hame inspiroi tänä aamuna, jos hyllyllä makoilee ihana mekko, röyhelöpusero tai värikäs laukku, miksei niitä vain käytä. Varsinkin jos ne ovat mukavia päällä. Ei siinä hameen päälle vetämisessä mene sen kauempaa kuin housuissa. Miksi pitää odottaa sopivaa hetkeä, päivää tai juhlaa. Miksei arjessa voi olla kimallusta jos niin haluaa. Miksi pitää pukeutua turvallisesti, jos ei pidä huomiosta jota osoitetaan jos punaa huulensa pinkiksi. Jos vain lopettaisi koko hienostelu sanan käytön (paitsi lapsena oli ihanaa hienostella, aikuisena se on jotenkin vaivaannuttavan kuuloista) ja fiilisteli vaatekaapilla.