Sinä tarjosit salmiakkia..

..ja minä söin koko askillisen.

PhotoGrid_1492252207081.jpg

En oikeastaan tiedä miksi lähden töihin päivinä sellaisina päivinä. Ehkä siksi että vähättelen kipua. Ja siksi että työterkkarin mukaan kuvailemani kipu ei ole migreeniä. Se on vain särkyä, joka johtuu niskan jumeista, liian vähälle jääneestä silmälasinkäytöstä, menkoista tai jostakin kehämäisestä vuorovaikutuksesta mahdollisten tekijöiden hybridinä. Eli omasta syystä.

Erityisesti mieleeni on jäänyt se kerta, kun ulkona oli loppukesästä niin kirpeää jo, että vastaan tuleva lenkkeilijä oli sulkenut vetoketjunsa kaulaan asti. Minä kuljin ohuessa tuulta läpipäästävässä lyhythihaisessa paidassa. Viileys tuntui ihanalta, eikä kylmänväreitä huomannut, vaikka jokainen karvankohottaja lihas oli töissä. Lenkkeilijä vaihtoi kadun aurinkoiselle puolen, minä kaihdoin valoa kuin lepakko. Mielikuva kylmyyden verisuonia supistavasta vaikutuksesta auttaa. Samoin jääkylmän tumman raivoavan meren syleilyn.

Töissä himmensin valoja, puhuin mahdollisimman vähän ja koin kuvotusta leivonnaisista ja pullista joita oli lähettyvillä. Jossain välissä annoin sen verran periksi, että menin pukkarin pimeyteen silmät kiinni ja join vettä. Olin kai ottanut jonkin lääkkeen joka vihdoin alkoi vaikuttaa ja tiesin, että pärjäisin loppupäivän.

En oikein osaa sanoa mikä on se luonteessa, ettei voi antaa periksi liian helpolla ja saikuttaa muka syyttä. Usein välttelen vielä lääkkeen ottoa, koska ajattelen että särky on normaalia tai pientä. Kuulemma normaalia päänsärkyä ei ole. Mutta silti ajattelen, että joillakin on paljon huonommin.

Tämä viikko on ollut erilaisten päänsärkyjen kimaraa. On sitä, joka käväisee aina kyykystä noustessa. Tai pienestäkin ponnistuksesta, kuten lasikorin nostosta, saapuvaa painetta. On ollut heikkoa oloa ja kuvotusta. Sijainti on vaihdella oikealta puoliskolta vasemman silmän yläpuolelle. On ollut suoraan sanoen pikkuhiljaa jo vitutusta ja kyllästymistä. Ja jos vielä sattuu olemaan niin herkkänä, että tarvitsisi hieman itkeä niin se yllyttää kipua taas uusiin sfääreihin. Saatanan särky vie aikaani turhanpäiten.

Yksi parhaimmista keinoista päänsärkypäivinä on opittu äidiltä. ”Ota salmiakkia.”

Suhteet Oma elämä Hyvä olo

Appelsiinihullutus

”Tänään teemme ihanaa veriappelsiinirisottoa, sillä nämä kauniit auringot talven keskellä ovat parhaimmillaan, ja edullisimmillaan, juuri tähän aikaan vuodesta.”

PhotoGrid_1487628076396.png

Hänellä oli yhä tapana yksin ruokaa valmistaessaan tehdä siitä oma kokkiohjelmansa ja puhua ääneen. Lapsena se oli ollut hänen lempileikkinsä hiekkakuilla ja oli jatkunut vielä teini-ikäisenä, kun sohvalla istuvat nälkäiset pikkuveljet iltaruuan toivossa. Oma ääni kuulosti miellyttävältä ja ajatus kulki, kun ne purki ulos. Ohuiden seinien vuoksi lähetys kenties saapui ilman näköyhteyttä naapuriin. Hänellä oli tapana hullaantua jostakin asiasta ja viedä se niin pitkälle kuin mielenkiinto ylsi.

Ensin se alkoi Lidlin veriappelsiineista. Ne pirskahtelivat leikatessa ja kirkkaassa mittalasissa loiskuessa risottoon kaadettava mehu oli häkellyttävän kauniin väristä. Kuin kesämekko laskeutuvasta tuulen tartuttavasta kankaasta. Hän tilasi itselleen kauniin sitruspuristimen ja jaksoi useampana aamuna pusertaa itselleen lasillisen mehua, vaikka se tiesi että biojäteastiaan kannettava puolikkaiden määrää sai mitata kiloissa.

Appelsiiniä oli trendiherkuissa kuten smoothiebowlissa ja tuorepuurossa. Suklaisessa kahvikakussa ja pannukakuissa. Appelsiiniä oli myös peitolla, koska hän imeskeli lohkoja samalla kun luki vuoteessaan.

PhotoGrid_1487627988149.png

Kirjastosta hän inspiroitui kantamaan kotiin erilaisia sitrushedelmiin nimensä puolesta liittyviä kirjoja. Jeanette Wintersonin Ei appelsiini ole ainoa hedelmä oli hänen ensimmäinen kirjansa jonka yhtenä aiheena oli uskonto. Esko-Pekka Tiitisen Skitson sitruunan sekä Jostein Gaarderin Appelsiinitytön kohderyhmää hän olisi ennemminkin ollut silloin, kun teki lämpimiä voileipiä veljilleen. Ingmarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintolasta hän piti ja täytti rikki menneen blenderinsä ja ikkunalaudan kirkkaan keltaisilla hedelmillä. Hän luki myös Kellopeliappelsiinin, vaikka tunsi luvun olevan ajoittain hidasta slangin vuoksi. Kummallisin valinta oli kuitenkin Langerin Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipuu. Kasvattaisiko oman sitruunan? Tai kenties litsejä. Kirja oli kiehtova sekoitus oman eksoottisen puutarhan kasvattamisesta ja hoidosta kerrontatyyliin kirjoitettuna.

PhotoGrid_1487628488808.png

Hän leipoi kylään kutsutuille työkavereille sitruunamarenkipiirasta ja hinkkasi lavuaarin ruostejälkiä puserretuilla puolikkailla niin, että talven halkeiluttamat kynsinauhat kirvelivät. Hän kokeili sitruunaa teessä piristämässä ja hiuksissa kirkastamassa. Itämaiset wokit nauttivat myös suurta suosiota ja lihat marinoituivat limemehussa. Karkkikaupassa hän kasasi itselleen kirpeitä greippinamuja ja ihmetteli jo kääntyikö hänen naamansa niiden tuomaan happamaan irvistykseen pysyvästi.

Lopulta hän oli itsekin kuin oikein perusteellisesti puserrettu sitruksenpuolikas. Niin hän antoi innostuksen mennä, palautti kirjat ja päätti hullaantua jostakin muusta.

PhotoGrid_1487628028922.png

 

Kulttuuri Ruoka ja juoma Kirjat Höpsöä