Opas taiteenostamiseen – Gumbostrandin galleria
Mitä enemmän katsot taidetta, sitä enemmän opit siitä – ja itsestäsi. Siitä taiteessa on lopulta kyse.
Ennen taidegalleriat olivat paikkoja, jonne ei uskaltanut astua. Koko olemukseni, roikkuva kaulaliina, sateesta kastunut lässähtänyt tukka ja narskuvat kengät, kertoivat etten ole ostoaikeissa. Minusta näkee, että reppuni hihnat ovat löysemmällä kuin kukkaron nyörit ja ne varmasti aavistavat, että kotini seinällä roikkuu vain Prahan kärsinyt turistikartta ja ilmaispostikortteja.
Gallerioihin tulisi astua kengissä jotka kopisevat kalliisti, hiukset juuri föönattuina ja niin että koko olemuksesta huokuu .. raha? Ilman sitä, olo on kuin norsulla posliinikaupassa, vaikka tilaa on ympärillä. Tungosta ei ole ja teokset seisovat ylpeän vankkumattomasti paikoillaan. Näyttelyn kokoamiseen on käytetty aikaa, että ne voivat ottaa paikkansa.
Lähökohta : Kuuntele tunteitasi.
Uskaltaudun silti tekemään kierroksen teosten parissa, etten vaikuta myöskään sivistymättömältä, joka säntää ensimmäisenä tutkimaan pientä alennuspöytää. Kun olen päässyt hipistelemään puodin tuotteita, kauniita ja harkitulla maulla valittuja paperisia joulukoristeita, samettista roosanväristä tuolia, pehmeitä pipoja ja huovutettuja enkeleitä kierrokseni jälkeen, palaankin takaisin.
Näyttelyssä on usean tekijän teoksia, mutta kierrän Carolina von Schantzin suuria kukkamaalauksia uudelleen. Niissä on väriä, jos tuntisin taidehistoriaa, osaisin määritellä ovatko ne jotakin tiettyä aikakautta tai tyylisuuntaa. Työt ovat valtavia, toisiinsa sointuvia ja silti niistä erottuu vähitellen se, jota tarkastelen eniten. Eri suunnista. Sen uhkean täyttä puolta ja toisaalta sen keskeneräiseltä jäänyttä puolta.
Hyvä teos hymyilyttää, itkettää, naurattaa, herättää muistoja, kysyy kysymyksiä – tai on yksinkertaisesti äärettömän kaunis. Hyvä teos herättää tunteen.
Naurattaa toki. Hinta. Ymmärrän hinnan koostuvan monesta osasta, myös taidosta, työtunneista sekä näkemyksestä. Lähinnä se naurattaa ajatuksena, että tosiasiassa voin kiikuttaa kassalle kolmen euron postikortin työstä.
Sisällä kuplii myös muita tunteita. Sanoja nousee mieleen. Työ on vaivattomasti samalla kesken, että valmis. Runsas ja kevyt. Ihastuttava. Painan kasvot niin lähelle, että näen siveltimen vedot, viehätyn kohdista joissa maali pakkautuu kurveihin ja voin erottaa siveltimen jäljen, ennen kuin vedon häntä jatkuu näkymättömästi pidemmälle kuin maali riittää. Kaunis se on. Voisinpa seurata sen tekijää työssään.
Taiteen ostamisessa oikean valinnan voit tehdä vain sinä. Se mikä koskettaa toista, ei liikauta toista laisinkaan. Siksi taidetta ostaessa ei kannata kuunnella makutuomareita.
Taideteokset tarvitsevat tilaa ympärilleen. Ne oikeastaan ottavat tilan ympäriltään ja jos sitä ei anna tarpeeksi, ne eivät anna parastaan. Norsu posliinikaupassa törmääkin siihen auraan, katseluetäisyyteen varattuun tilaan.
Kun katsot teosta, kuuntele reaktioitasi, onko teos sellainen, että haluat elää sen kanssa päivittäin? Tuoko se elämääsi jotain lisää? Saako se hyvän olon vatsanpohjaasi?
Alan ymmärtää joka kerta vähän enemmän teoksia. Alan tuntea vahvemmin, että joku päivä voisin sijoittaa teokseen. ”Mitä enemmän katsot, sitä enemmän opit siitä – ja itsestäsi.” Joissakin maalauksissa on puita, satumetsää, Grimmin satukirjamaisen pelottavaa Janusz Grabianskin kuvitusta. On vaikeaa selittää miksi jokin vetoaa itseen. On vaikeaa selittää miltä oma sisäinen näyttää, paitsi jos joku onkin maalannut sen kankaalle. Ostan kuitenkin tällä hetkellä ne postikortit, että muistan miltä tämä tuntui.
Kun ihastut johonkin teokseen, tässä muutamia käytännön asioita..
Taiteenostajan opas – Näin hankit taidetta kotiisi on saatu Gumbostrand konst & form -galleriasta joka sijaitsee Söderkullassa, salaisen poukaman lähellä jota pitkin kapea kiemurteleva tie vie. Gumbostarandissa on gallerian lisäksi myymälä ja bistro jossa nautiskella.
Lue sisarteksti taidemaalausten henkiin heräämisestä kirjoissa ja elokuvissa täältä.
