Pitkä aika on vierähtänyt edellisestä kirjoitus kerrasta mutta niin paljon on ehtinyt tapahtumaan Joulun jälkeen että olen unohtanut vallan koko palstani. Asiani ja mieleni alkavat olemaan kaidalla tiellä,vielä on on tehtävää jotta elämäni raiteilla saisin pysymään. Poikieni sijoitusta jatkettiin 3kk ja sekin on kuukauden päästä ohi ja pojat palaavat pysyvästi luokseni,kotilomia on ollut paljon ja niitä lisättiin enemmän kun poikien kotiin paluu lähestyy. Minun on vain ollut kovin vaikea yksinään hoitaa poikia kun nilkkani murtui Maaliskuun 22.pv ja se on kipsissä Toukokuun.3päivään asti mutta onneksi poikien isästä on ollut paljon apua ja rakkaasta siskostani. <3 Palatakseni omaan vointiini,se on ollut helmikuusta asti oikein hyvä,avoin ja positiivinen. Helmikuussa sattui pahasti,sain paniikki kohtauksen ja huomasin että ahdistus on valtavan suuri johtuen siitä että en ollut silloin vielä valmis poikieni kotiutumiseen. Yritin silloin itsemurhaa ja olin jopa jo kirjoittanut pojilleni jäähyväis kirjeen ja hyvästelin lasteni isänkin mutta toisin kävi,keräsin voimia sen verran että pyysin itselleni APUA luotettavalta taholta ja päädyin osastohoitoon. Siitä oli suuresti apua minulle silloin,sillä nyt olen paljon paljon paremmassa kunnossa ja jopa jaksan ajatella poikien kotiin tuloa ilman ahdistusta. Ja tunnen oloni ja mieleni paljon paremmaksi ja vointinikin on mitä mahtavin,voin jopa sanoa että olen osan itsestäni saanut takaisin ja elämäni tuntuu jälleen ihanalta ja onnelliselta. <3

”Olen jo kiivennyt monta mäkeä

olen kohdannut paljon esteitä

aina olen niistä selvinnyt

ja selviän vielä tästäkin esteestä

otan vahvuudet ja auttajat hetkeen

elän tämän hetken täysillä kuitenkin

näin saan saavutuksen itseeni

löydän kadonneen mieleni takaisin

ja löydän oman itseni ja voimani taas”