Ei vaan jaksa

Nyt on asiat huonosti,kaikki on mullin mallin eikä minusta ole juuri nyt äidiksi siksipä olen hakenut apua meille ja sen seurauksena minulta otetaan pojat pois mutta minun omasta tahdostani ja vain siksi koska minä itse olen niin pyytänyt!! Niin kauhealta kuin se kuulostaakin ja tuntuu niin toivon että asiat järjestyy ja kaikki kääntyy vielä hyväksi.. Minun on ajateltava poikieni parasta ja omaakin hyvin vointiani.. Tämä kaikki saattaa kuulostaa omahyväiseltä mutta MINÄ AJATTELEN LASTENI PARASTA JA NIIDEN HYVIN VOINTIA, en halua kuulostaa omahyväiseltä mutta onko se väärin että ajattelen lasteni hyvin vointi kuin itse en jaksa huolehtia heistä …. ??? Mitä mieltä te muut olette? Tuli mieleeni: mielummin tälläinen ratkausu että annan lapseni pois kun se että tekisin itselleni tai lapsilleni jotain.. Onhan kuitenkin kaiken näköistä sattunut ja tapahtunut monille ihmisille jotka ei välttämättä ole hankkinut apua tai saanut apuja ongelmiin.. Minä kuitenkin teen tämän kaiken vain ja ainoastaan siksi että rakasta/välitän pojistani ja niiden hyvin voinnista ja siksi että viettomien lasteni ei tarvitsisi pelätä ja että ne tuntevat olonsa turvalliseksi..