Jatko osa yksi

Tovi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtua pienessä ajassa. Tämä on jatkoa EI VAAN JAKSA osa YKSI.

Rakkaat lapseni ovat nyt olleet 12päivää sijaisperheessä Espoossa ja kaikki sielä on mennyt hyvin ja pojat ovat sopeutuneet todella hyvin perheeseen,jossa on muitakin lapsia ennestään kuusi plus minun kaksi poikaani. Minä itse olin 11/12päivää psykiatrisella osastolla ”lepäämässä” ja se tuli/oli tarpeen minulle. Sielä sain ja oli aikaa omille ajatuksille,menin omien voimavarojeni mukaan eteen päin ja niin menen nyt seuraavat 3kuukautta. Tämä kaikki on ollut todella rankkaa minulle ja muille läheisilleni mutta kiitos kuitenkin siitä kaikesta tuesta mitä olen läheisiltäni ja ulkopuolisilta saanut,se on tullut tarpeeseen,kumpa vain tietäisin miten tästä eteen päin menen?? Tämä tuska viiltää päivästä toiseen vaan rankemmin,olla erossa rakkaista lapsistani vaikka niitä näenkin usein ja tiedän sen olevan näin hyvä mutta tämä ikävä ja kaipuu mitä joudun kantamaan sisälläni on kuin puukon isku rintaan ja se tulee päivä toisensa jälkeen vain kovemmin,miten tälläisen asian kanssa oppii elämäään?? Vielä olisi joulukin edessä ..,nyt ei taas tuu itkusta loppua kun sen jo tänään aikasemmin aloitin tai se vaan tuli kun oli noita tapaamisia missä käsiteltiin poikiini liittyviä asioita ja myös minun jatkosuunnitelmia!!! Päivä kerrallaan ja omien voimavarojeni kanssa nyt vaan eteen päin. <3