Illalla ajattelen ja järjestelen tavaroita, siivoan keittiön, tänään tein vielä lasten mentyä nukkumaan kasvisosekeiton ja sämpylät huomiseksi lounaalle. Eipähän sitten huomenna aamusta enää tarvi kun lapset jo huutaa nälkäänsä.

Ajattelen sitä, jos aamulla pukisin jakkupuvun päälle, laittaisin huulipunaa ja ripsiväriä,  veisin lapset hoitoon ja ajaisin autolla töihin. Tekisin töitä, näpyttäisin läppäriä, kävisin lounaalla ja söisin ehkä salaatin. Kävisin myös jossain tärkeässä palaverissa. Laittaisin kalenteriin merkintöjä. Nauraisin kahvitunnilla kollegojen kanssa ja päivän päätteeksi sulkisin läppärin ja työpaikan oven. Hakisin lapset päiväkodista. Syötäisiin edellisenä päivänä valmiiksi  tehty päivällinen, katsottaisiin pikku kakkonen. Saattaisin kerätä jopa käymään jumpassa. Kun tulisin, mies olisi laittanut lapset jo nukkumaan. Saisin olla muutakin kuin äiti, edes sen työpäivän ajan.

Ajattelen, että aamulla herättäisin väsyneet lapset kukon laulun aikaan, pukisin jakkupuvun ja laittaisin meikit. Myöhästyisin töistä koska villeltä hanskat hukassa ja kallelta kengät. Kiireinen ja stressaava työ, en ehtinyt syödä lounasta. Päivän päätteeksi kiukuttelevat lapset päiväkodista, ruoan laitto joka paloi pohjaan. harrastukset, iltapisut ja pesut, en kerennyt enää jumppaan. Huomenna uudestaan. 

Ajattelen, kun huomenna saan herätä lasteni kanssa, keittiö on siisti vaikka illalla menikin myöhään kun sitä siivosin, he saavat syödä rauhallisen aamupalan, laitan isommat lapset kouluun . Käymme ulkona ja laitan lapsille lounaan. Päiväunilla luen heille sadun. Kerkeän juomaan kahvit, syön tekemääni kasvissosekeittoa johon laitoin yrttimaustettua tuorejuustoa. Kerkesin tehdä vielä opiskelujuttujakin. Koululaiset saapuvat, syövät välipalaa, lapset leikkii ja tappelee. Katson leikkejä sivusta, välillä joudun puuttumaan. Isikin saapuu. Jee!! Maailman mahtavin isi!!  Päivät menee, lipuu. Tuntuu välillä tylsältä. Mutta vaihtaisinko?

Ajattelen että paikkani on juuri tässä ja nyt, toistaiseksi näin on hyvä.