H Y V Ä aamu!

 

 

Tämä aamu ei ollut samalainen kuin muut, olo oli parempi kuin koskaan! Vaikka joutuikin heräämään välillä siihen kun oli toisen käsi pään päällä taikka vatsalla.. Mutta se on ihan siedettävää! Mutta siis ihan yleisesti katsoen tää päivä oli ihan loistava ja oon iloinen siitä et voi yhden päivän vain hymyillä eikä tarvitse huolehtia mistään! 🙂 

Mutta nyt haluisin vaihtaa puheenaihetta asiaan joka on mullistanut mun elämän kokonaan ja voin melkein sanoa että tekisin mitä vaan ettei sellaista tarvisi kenenkään kestää! 

Meinaa masennus..

Elin monen monta päivää eläen ja ajatellen että nää itku kohtaukset ja kaiken maailman ajatukset johtuu vain mun uusista pillereistä jotka alotin, nämä kohtaukset menee pian ohi ja elämä jatkuu samalla tavalla kuin ennenkin..

Mutta jokainen viikko muuttuikin jokaiseksi päiväksi, itku kohtauksia rupesi tulemaan enemmän ja ajatukset rupesi muuttumaan rumemmiksi päivä päivältä. En osannut puhua kenellekkään, koska ajatus siitä ettei kukaan ymmärrä minua valtasi pääkopan yhä uudestaan ja uudestaan.. 

Rupesin ottamaan viha kommentit itseeni liian rajusti, kun mokaan pienesti ja joku ärähtää, ajattelen ”Taas minä mokasin.” Miten voin olla se hyvä ihminen ettei minulle huudettaisi ja en ajattelisi olevan huono ihminen? 

Ajatukseni muuttuvat päivittäin. Toisina päivinä ajattelen olevan ihan okei ihminen ja toisina päivinä vihaan itseäni ja toivon kuin katoaisin. Se tunne joka valtaa minut, saa minut romahtamaan sängylle ja tuijottaen kattoon, miettien ”Voi vi*** mä olen huono ihminen.” Ne ajatukset jotka vierivät päähäni tekevät hulluksi, saa huutamaan ja raivomaan! ”Miksi minä? Mitä olen tehnyt ansaitaakseni tämän?”

Makaan siin sängyllä, tunnen kuinka lämpimät pisarat valuvat pitkin poskia, olo on ahdistunut ja tunnen kuinka rintaani painetaan ja pidetään minut sängyssä.. ”Ei minusta ole hyötyä, jään tähän vain makaamaan, minua tuskin kaivataan mihinkään.” Tiedostan itse sen että tuo on se väärä ajatus, mutta noina hetkinä sitä ei voi ajatella muuta kuin sitä kuinka tahdot tältä maapallolta poies ja kuinka turha ihminen olet.. 

Tiedän tässä maailassa olevan paljon ihmisiä jotka elävät masennuksen kanssa ja tiedän monia jotka ovat siitä selvinneet, nostan ihmiset teille hattua ja toivon sekä uskon että voin olla vielä yksi teistä! Haluan parantua ja haluan normaalit ajatukseni takaisin ja normaalit elämän rutiinit, ei tarvitsisi jäädä sinne sängyn pohjalle makaamaan, vaan nousta sieltä ja lähteä ulos! Tällä hetkellä ajattelen että pystyn siihen ja haluan pystyä, mutta huomenna ajatus voi olla eri, en aijo antaa periksi! 

Minun kohdallani kun elän masennuksen kanssa, niin työnnän kaikki ihmiset poies, jotka yrittävät minusta välittää, tuntuu kuin minua pakotettaisiin olemaan tekemisissä ja ottamaan läheisyys vastaan vaikka todellisuus on aivan eri, todellisuudessa minusta vain halutaan pitää huolta ja minusta välitetään vaikka en juurikaan pysty ajattelemaan asiaa tuolta kannalta, mutta en voi olla enempää onnellisempi että nämä ihmiset pysyvät ja ymmärtävät tilanteeni! <3