Olen aina manannut, miksi elämäni on niin saatanan tylsää? Ettei elämässäni ole mitään rakennetta, eikä mitään ihmeellisempää järkeä. Vaikka pakkohan se on sanoa, harvinaisen jännäähän tää mun elämä on, sattuu ja tapahtuu jatkuvasti.

Opiskelen pintakäsittelyalaa mikkelin ammattiopistossa ensimmästä vuotta (eli isossa esedussa) Olen omaa alaa etsinyt monta vuotta, mutta ei tää tunnu omalta aina, mutta pakkohan miun on joku ammatti hommata, kun ikääkin on pian 20.

Koulu on oleellinen asia elämässäni, täällä tapaan joka päivä ihmisiä, kenen kanssa sekoilen ja opiskelen ja puhun mitä henkevämpiä. Nää ihmiset täällä on saanut mut miettimään elämää ihan uudelta kannalta.

Parisuhteeni ovat aina olleet takkumaisia, niinkuin on tämä nykyinenkin, vaikka emme virallisesti seurustelekkaan. Siitä tulen varmastikkin puhumaan paljon, ja muutenkin ihmissuhteistani.

Ystäviä miulla on ympäri suomea, joita kaikkia haluaisin nähdä joka päivä, mutta ei sekään onnistu, matkat ovat liian pitkiä, enkä pääse autolla kulkemaan, kun ei sitä omaa autoa ole varaa ylläpitää opiskeliana (jos iltaduunia saisi, se pelastaisi aika paljon)

Nämä ovat asiat, mistä kerron. Tuo on tiivistelmien tiivistelmä.