Aloitin muutama päivä sitten äitiysloman. Tuntuu oudolta mutta ehdottomasti hyvältä päätökseltä jäädä nyt pois töistä. En vaan jotenkin osaa ehkä vielä täysin sisäistää sitä ajatusta, että tulen olemaan pois töistä kokonaisen vuoden, ehkä enemmänkin. Mua alkoi jo ihan tosissaan tympäsemään töihin meneminen, tämän mahan kanssa touhuaminen ei vaan enää oikein jaksanut innostaa 😀

Muutenkin on erittäin tervetullutta olla hetken aikaa ihan vaan yksin, ennen kun vauva syntyy tähän maailmaan. Jotenkin alkoi taas tuntumaan siltä että olen saanut ihmisistä yliannostuksen, ehkä se johtuu siitä kun olen asiakaspalvelutyössä. Nyt saan vaan olla, hiljentyä, rauhoittua ja kerätä voimia. Koska kohta tässä talossa on kaikkea muuta kuin hiljaista.

Sain seuraavia lahjoja työkavereilta;

Vauvalle pari potkupukua, jarrupohja tossut, kuolalapun, unilelun, touch and feel kirjan sekä itse neulotun villapipon, töppöset ja peitteen.

Minä sain lahjaksi pyyhkeen, kylpysuolaa, vartalorasvaa, kasvomaskin, jalkanaamion, suklaata, paksun ja ihanan pehmeän viltin sekä vauvan oman kirjan johon voidaan täytellä erilaisia tärkeitä tietoja ja tapahtumia ensimmäiseltä vuodelta.

Eilen tulostin synnytyssuunnitelma lomakkeen, se varmaan pitäisi pikkuhiljaa täytellä. Tänään pesen kaikki vauvan vaatteet sun muut pyykissä, jotta ne ovat sitten valmiita käyttöön. Tavoite tälle viikolle on myös pakata sairaalakassi niin valmiiksi kun vaan voi. Sitä kun ei tästä eteenpäin tiedä millon se lähtö tulee. Meillä on onneksi vaan 26 minuutin ajomatka synnytyssairaalaan, ainakin jos googlemapsia uskoo. Kumppanini sanoi yksi päivä että pitää varmaan tästä lähtien pitää auton tankki aina suht täynnä 🙂

Yleinen vointi on ollut vähän niin ja näin. Välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Fyysisesti on aika väsynyt olo, jalkoja särkee ja turvottaa, kämmenet ja sormet ovat turvonneita ja oikean käden sormet ja sisäkämmen on jatkuvasti puutuneen oloinen (ilmeisesti se on rannekanavaoireyhtymä joka saattaa raskauden loppupuolella ilmetä ilman mitään erityisempää syytä), harjoitussupistuksia ja lightning crotch kipua tulee silloin tällöin, yölliset levottomat jalat, yleistä jomotusta selässä ja vatsassa – mitä näitä nyt on.. Hyvinä päivinä töissä jaksoin mainiosti aamusta noin kello kolmeen saakka,kunnes sitten alkoi tuntumaan että nyt alkaa väsyttämään liikaa. Henkisesti välillä on asioita jotka painaa mieltä, mutta koska moni näistä asioista on sellaisia joille en itse mahda mitään, koitan olla miettimättä niitä ollenkaan. Olen muuten vieläkin onnistunut nukkumaan suhteellisen hyvin. Herään yön aikana muutaman kerran vaihtamaan asentoa sekä oikomaan puutuneita raajoja, mutta muuten nukun kyllä oikein hyvin. Eilenkin nukuin kahdet päikkärit – koska miksi ei!

Kaikesta tästä huolimatta muistutan itseäni joka päivä siitä, miten onnekas olen ollut. Ensimmäiset 4-5 kuukautta raskaudesta menivät erittäin helposti. Nyt on vaan loppusuora enää jäljellä. Ei tarvitse enää kauaan jaksaa kantaa tätä fyysistä painotaakkaa. Puhumattakaan siitä miten onnekkaita me ollaan alunperinkään oltu siinä että me saadaan lapsi ja miten nopeasti tulin  raskaaksi. Sitä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

Mulla oli neljä päivää sitten taas neuvola-aika. Verenpaine mitattiin, kohdun koko tarkistettiin, virtsanäyte testattiin ja vauvan sydänäänet kuunneltiin. Kaikki oli taas hyvin, mutta mulla oli edellisen käynnin verikokeesta selvinnyt, että rautatasot oli aavistuksen verran liian alhaiset. Oon joutunut keskittymään syömään enemmän rautapitoista ruokaa ja sen lisäksi syön rautatabletteja.

Olo on alkanut olemaan aika tukala. Oon koittanut pysyä positiivisena ja tehdä asioita oman voinnin ja jaksamisen mukaan, mutta tässä on pieni kooste siitä minkälaisia olotiloja on joko joskus tai koko ajan. Jalkapöydissä tuntuu siltä kuin joku seisoisi niiden päällä. Nilkat turposi aika monesti helteiden aikana. Alavatsassa, alapäässä ja häpyluun seudulla tuntuu painetta, joskus vihlontaa. Vauvan liikkeet on alkanut tuntumaan enemmän inhottavilta ja jopa kivuliailta. Harjoitussupistuksiakin tulee monta kertaa viikossa. Joka aamu sattuu nousta ylös sängystä, on vaan niin hellänä paikat. Yhtenä aamuna itkin, kun en vaan olisi jaksanut mennä töihin. Onneksi mulla on maailman paras kumppani joka on tässä kaikessa tukena. Hän lohdutti mua ja laittoi mun työpäivän aikana kodin sellaiseen kuntoon, ettei mun seuraavana päivänä (vapaapäivä) tarvinnut tehdä yhtään mitään eikä mennä minnekään, jotta sain vaan keskittyä pelkästään lepäämiseen. Vaatteiden päälle pukeminen (varsinkin sukkien) on aika työlästä, mutta toistaiseksi olen selvinnyt siitä ilman apua 😀 Välillä on oikeastaan aika hyviäkin päiviä, mutta yhä useammin tuntuu olevan päiviä kun voimat menee vähiin. Onneksi kohta alkaa äitiysloma! Oon jollain ihmeen kaupalla kuitenkin onnistunut nukkumaan yöt tosi hyvin, väsymys ei siis ole henkistä vaan lähinnä fyysistä. Kai se keho ei vaan ole tottunut kantamaan tällaista taakkaa.

En voi uskoa että laskettuaikaan on enää alle 8 viikkoa. Jotenkin vaikka tiedän että meille tulee vauva, en silti ole vielä täysin rekisteröitynyt sitä aivoihini. Kaikki vauvan tarvikkeet on hommattu, tunnen sen liikkeet, ollaan nähty se ultrassa ja kuulen sen sydämmenlyönnit joka neuvolakäynnillä, mutta silti. En vaan jotenkin tajua sitä. Ihan omituista. Onkohan muilla äideillä ollut tällaista tilannetta 😀 Jotkut kyselee että jännittääkö tai pelottaako yhtään, mutta en oikein osaa jännittää tai pelätä mitään mitä en oikein osaa käsittää. Ehkä se jossakin välissä sitten iskeytyy tajuntaan, viimeistään sitten synnytyksen jälkeen.