Raskausviikko 11+1 tunnelmat
Noniin taas on menty muutama viikko eteenpäin. Tämä raskaus on vieläkin pysynyt vähä oireisena, muutosta viime kertaiseen postaukseen on kasvaneet rinnat ja masu. Huomaa ihan selkeästi että rinnat on jotenkin ”kiinteämmät” ja painavammat. Housutkin alkaa mahan kohdalta puristamaan. Yhtenä päivänä kokeilin vanhoja housuja jotka oli ennen isot, niin nyt ne olikin sopivat. Enää ei jäänyt nyrkin kokoista tyhjää tilaa mahan/lantion seudulle. Täytyy varmaan jossain välissä rueta ostamaan uusia vaatteita.
Ensi viikon lauantaina meillä olisi sitten ensimmäinen ultra-aika varattuna. Jännittää. Täytyy vain toivoa, että vauva on terve ja sillä on kaikki hyvin. Onneksi saan ottaa kumppanini mukaan vaikka onkin tämä korona aika.
Olen koittanut viime aikoina miettiä synnytystä ja mitä toiveita minulla olisi. Päällisin puolin on ollut sellainen olo, että mistä minä voin tietää mitä minä haluan, onhan tämä kuitenkin ensimmäinen raskauteni. Tämä saattaa olla joillekin ihan hölmöltä kuulostava juttu, mutta enhän minä edes tiennyt että synnytysasentojakin on vaikka miten monenlaisia. Jotenkin sitä on aina luullut, että ainahan ne kaikki synnyttää siinä samassa asennossa. Mitä enemmän olen lukenut synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta, tulee vain sellainen olo, että miksi näistä ei puhuta tämän enempää. Tai miksei edes sitten vaikka siellä telkkarissa näytetä joitain muitakin synnytys asentoja. Miksi vesisynnytyksestä puhutaan Suomessa paljon vähemmän mitä täällä Englannissa. Mutta niin, takaisin niihin toiveisiin. Mitä te laitoitte omiin synnytys toiveisiin? Tällä hetkellä olen sitä mieltä että jos mä nyt jotain toiveita keksin listata niin isoimpana toiveena pidän silti sitä, että kätilöt ja lääkärit tekevät kaikkensa, jotta minä ja vauva säilytään mahdollisimman hyvä vointisina. Silläkin uhalla, että joudun tekemään kompromisseja toiveideni suhteen. Koska sehän se tärkeintä on. Mulla on aika kova luotto ihmisten ammattitaitoon sairaalassa, varsinkin nyt kun en vielä tiedä mitään synnyttämisestä. Mä olen myös aika tunne pohjainen ihminen, niin luulen että tulen elämään aika hetkessä synnytyksenkin ajan, enkä sen mukaan, mitä jossain paperilla lukee.
Ihanaa kiitos vastauksestasi! Onnea odotukseesi 🙂 Oli mielenkiintoista lukea toivelistaasi. Nojoo, tuota en miettinyt, että saattaa olla sellaisessa tilassa ettei jaksa välttämättä puhua kauhean paljoa.. Mukava kuulla että pitkittyneestä synnytyksestä huolimatta muistot siitä ovat säilyneet rakkaina ♡
Mulle synnytystoivelistan tekeminen ja muu huolellinen valmistautuminen oli näin jälkikäteen tosi iso positiivinen tekijä esikoisen synnytyksen kanssa. Siinä olisi muuten ollut mahdollisuudet hyvinkin traumatisoivaan kokemukseen synnytyksen ollessa todella pitkä, mutta koen, että mm. toivelistani auttoi minua saamaan haaveilemani aktiivisen synnytyksen.
Listasin toivomiani ja pääsääntöisesti ei-toivomiani kivunlievityskeinoja, toiveitani synnytyksen etenemistä tai mahdollista vauhdituksen tai muiden toimenpiteiden tarvetta koskien sekä toiveita ponnistusasennosta ja sen jälkeisistä hetkistä, kun vauva on syntynyt. Kaikki tietysti niillä ehdoilla, että vauvan turvallisuus menee luonnollisestikin omien toiveiden edelle. Lisäksi kerroin, miten toivon tulevani kohdelluksi ja tuetuksi synnytyksen aikana. Yksittäisinä esimerkkeinä kerroin esimerkiksi pitäväni vedestä kivunlievityskeinona, haluavani ponnistaa kyljelläni, toivovani paraservikaalipuudutetta, jos jotain, ja että napanuoran annetaan sykkiä loppuun. 😊
Koen, että pitkälle mietitty toivelista ja sitä edellyttänyt synnytykseen perehtyminen auttoi tosi paljon päätöksenteossa synnytyksen aikana. Pitkän ja kivuliaan rupeaman aikana sitä oli itse niin väsynyt, että pelkästään omien mieltymysten kertominen aina uudelle kätilölle (synnytys kesti useamman vuoronvaihdon ajan) olisi tuntunut kuormittavalta. Lisäksi synnytyksen loppuvaiheilla olin niin keskittynyt omaan kuplaani, että oli helpottavaa, kun kätilö osasi ehdottaa ja ohjata toivomiani asioita kohti sen sijaan, että olisin siinä tilanteessa joutunut punnitsemaan eri vaihtoehtoja. Kaikki toiveeni eivät omalla kohdallanikaan toteutuneet (veteen synnyttäminen ei tuntunutkaan hyvältä itse h-hetkellä, lapsen happisaturaation laskiessa oli siirryttävä ponnistamaan puoli-istuvaan asentoon) mutta synnytyksestä jäi todella positiivinen, rakas muisto, jossa koen olleeni aktiivinen toimija ja omilla toiveillani olleen vaikutusta synnytyksen kulkuun. 😍
Odotan nyt toista lasta lähes samoilla viikoilla kuin sinä. Mielenkiinnolla jään lukemaan blogiasi!