Unelmat ovat voimaa

Pohdintaa unelmista…

Haluan uskoa jokaisen ihmisen maan päällä unelmoivan jostain. Ajatus ihmisestä, jolla ei ole unelmaa on kovin surullinen. Onko sellainen ihminen menettänyt kaiken toivonsa vai onko hän henkilö jolla on jo kaikkea? Varmasti on molempia. Todellisuutemme on kovin epäreilu ja monet vaipuneet epätoivoon sen vuoksi. Uskoisin kuitenkin, että ajatuksissa kytevä unelma, voi antaa ihmiselle voimaa jatkaa taistelua. 

Voimme unelmoida materiasta ja maallisesta omaisuudesta, mutta myös elämäntilanteesta sekä tunteista. Unelman kohde voi olla niin näkyvää ja näkymätöntä sekä täysin saavuttamattomissa. Myönnettäköön, että kaikki unelmoivat joskus täysin saavuttamattomista asioista. Välillä ajattelen unelman ja epätodellisuuden kulkevan käsi kädessä, koska ihmisten haaveet tuntuvat aina olevan niin hurjia, että se saa aikaiseksi vain epäuskoisen naurun kuuntelijassaan. On kuitenkin niitä, jotka pelottomasti jahtaavat näitä hurjimpiakin unelmia ja saavuttavat ne. Nostan heille hattua. Saavuttamattomien unelmien hautausmaa täyttäisi varmasti koko äärettömän avaruuden. Mietin, onko suurempi syy niiden toteutumatta jäämiselle ideoiden hulluus vai ihmisten pelokkuus sekä laiskuus? Lisäisin vielä listaan epäuskoisuuden itseään kohtaan, joka vangitsee haaveilijan ja lannistaa tämän. Kuinka helppoa onkaan lakaista unelma maton alle sanomalla itselleen ”et sinä kuitenkaan pystyisi tuohon” tai ”tuo ei tule koskaan tapahtumaan sinulle”. Uskomattomia unelmiaan toteuttavat ihmiset ansaitsevat rohkeudestaan mitalin, vaikka tarpeeksi iso palkinto olisikin toteutunut unelma.

Unelmoinko minä?

Entä minä? Mitkä ovat minun unelmia? Olen nykyisessä parisuhteessa törmännyt tähän kysymykseen. Puolisoni on henkilö, joka unelmoi vaikka ja mistä. Hänellä on pitkät listat mielessään asioista, jotka hän elämänsä aikana haluaa hankkia tai saavuttaa. Ja kyllä, iso osa asioista on pelkkää materiaa. Hän on erittäin tietoinen siitä, kuinka paljon kaikkeen tarvitaan rahaa ja on nostanut rahan korkealle hänen arvojalustallaan. Suurin syy on varmasti nämä rahaa vaativat unelmat. En katso häntä alaspäin tämän vuoksi. Ehkä emme kohtaa aivan samalla tasolla, kun puhutaan rahan arvosta ihmisen elämässä, mutta ihailen silti hänen kykyään edetä päättäväisesti niitä kohti. On varmasti hienoa, kun on jotain mitä varten elämässä ahkeroit.

Olin ihmeissäni, kun en keksinyt mitään isoa materiaa mistä unelmoisin. Kerään kyllä muumimukeja, mutta ne ovat silloin tällöin sellaisia 20-50 euron satsauksia, enkä minä paatuneesti ajattele haluavani kokoelmaa valmiiksi. En myöskään ole koskaan erityisemmin unelmoinut omakotitalosta, vaikka pidän muiden talojen ihailemisesta. Olen tyytyväinen perinteiseen henkilöautoon ja en ole kovin aktiivinen ulkomaanmatkailija. Nämä ovat kaikki asioita, mitä kuvittelen ihmisten haluavan unelmissaan. Kallista materiaa, jonka eteen on tehtävä vuosia töitä. Tietenkään kaikki unelmat eivät liity maanpäälliseen omaisuuteen, emme ole niin pinnallisia. Huomasin pohdittuani haikailevani tasapainoista ja hyvää perhe-elämää puolisoni sekä mahdollisten tulevien lasten kanssa. Unelmoin arjesta, jossa saan viedä lapset päiväkotiin, käydä ruokakaupassa ja tehdä mielekästä työtä. Haluan elää rakastavassa parisuhteessa ja viettää paljon aikaa sukulaisten ympäröimänä. Unelmoin murheettomasta tulevaisuudesta.

Puolisoni on ihmetellyt vaatimattomia unelmiani, vaikka hän myöskin haluaa tulevaisuudeltamme samaa. Hän ei vain luokittele niitä unelmiksi. Ehkä toivon tuonkaltaista elämää niin kovin, koska olen itse elänyt sitä syntymästäni saakka. Ympärilläni olen nähnyt ja kuullut ihmisten epäonnesta sekä vaikeasta elämästä, ja saanut huomata kuinka yleistä se on. Pidän itseäni erittäin onnekkaana ja pelkäänkin usein, että koska se onni kääntyy. Siksi unelmoinkin, että saan elää tätä hyvää elämää päivieni loppuun saakka.

Hyvinvointi Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä

Kiinnostusta vaiko unelmaa?

Pohdin usein asioita, joista nautin. Mietin, ovatko ne unelmiani, vai vain asioita, jotka tuovat minulle onnellisuutta. Olen usein hämmentynyt tästä kysymyksestä, koska en tiedä siihen vastausta. Kuinka paljon täytyy pitää jostain unelmoidakseen siitä? Ja kuinka paljon sitä unelmaa pitää rakastaa, toteuttaakseen sen?

Liitän sanan unelma pääasiallisesti ammattiin, vaikka totta kai ihminen voi unelmoida vaikka mistä. Kaikilta meiltä on varmasti kysytty lapsena, mikä on sinun tulevaisuuden unelma-ammatti. Sitten siihen kysymykseen on vastattu aina eri tavoin, riippuen missä ikävaiheessa lapsi on. Työnteko ja ihmisen ammatti hallitsee elämää kokonaisvaltaisesti, koska se tuo siihen keinot. Kuten eräs rakas ihmiseni aina sanoo, kaikki maksaa. Jokaisen on tehtävä jotain ansaitakseen leipänsä ja ihanne olisi rakastaa sitä asiaa millä sen ansaitsee. Realiteetti on usein karumpi, mutta jos ihminen tavoittelee unelma-ammattiaan, saattaa hänellä olla suurempi mahdollisuus saavuttaa tämä täydellinen kombinaatio.

Jokaisen unelman eteen täytyy tehdä töitä, se on selvää. Mutta voimme varmasti olla samaa mieltä myös siitä, että jokin unelma on vain vaikeampi saavuttaa. Esimerkiksi poliisiksi on helpompi päästä kuin YK:n suurlähettilääksi. Minua ei ole siunattu unelma-ammatilla, jota olisin hautonut lapsuudesta saakka. En oikein muista mitään tiettyä työtä, jota olisin toistellut vastauksena ammattikysymyksiin. Kuitenkin vanhempana asiaa on luonnollisesti miettinyt vakavammin. Olen päätynyt pitämään maailman historiasta ja sen kulttuurien eri piirteistä, myös eri ihmisten arki ja heidän tarinat kiehtovat minua. Nautin myös kirjoittamisesta, niin tarinoiden sekä tällaisten tekstien tuottamisesta, mitä nyt tähän kirjoita. Olen pohtinut, liittyykö kirjoittamisen intoni siihen haluun luoda ja tuottaa jotain konkreettista tähän maailmaan. Huomaan tuntevani vetoa ihmisiin, jotka saavat jotain aikaan. Kirjoittavat he sitten kirjoja, luovat elokuvia, järjestävät tapahtumia tai pelastavat ihmisiä, he saavat aikaan muutoksen maailmassa.

Mielenkiinnon kohteeni eivät johda mihinkään helposti saavutettavaan ammattiin. Ainoastaan opettajan työ voisi olla perinteinen ammatti, jossa näitä kiinnostuksia voisi hyödyntää. Ammatit kuten historian tutkija tai kirjailija, tuntuvat minusta kaukaiselta. Tämän vuoksi mieleni kiemurtelee ajatuksen ympärillä, ovatko nämä vain kiinnostuksen kohteita eivätkä unelmia?

En koe palavaa tarvetta lähteä ajamaan takaa esimerkiksi historian tutkijan  ammattia. Mietin heti sitä työmäärää, jota sen saavuttaminen vaatii. Mietin kuinka harvassa nämä työpaikat ovat ja kuinka epävakaita. Pidän ammattia erittäin epätodennäköisenä itselleni, vaikkakin salaa haaveilen minkälaista se olisi. Tähän voisin esittää itselleni kysymyksen, eikö tämä ole unelmasi vai oletko vain pelkuri?

Koska pitämäni asiat eivät ole johtamassa lähitulevaisuudessa ammattiin, haluan pohtia keinoja tuoda ne pysyväksi osaksi elämääni. On tärkeää miettiä, kuinka toteuttaa niitä vapaa-ajalla ja tehdä niistä harrastuksia. Pitämistäsi asioista ei ole pakko kyhätä kokoon ammattia, vaan käyttää niitä työn oheisena voimavarana. Totuus luultavasti on, että intohimosi niihin kestää kauemmin, kun teet niitä omasta vapaasta mielenkiinnostasi.

Työ ja raha Oma elämä Työ Ajattelin tänään