Onko pakko olla hiekkalaatikko mutsi jos ei tahdo?

Hyvään vanhemmuuteen, siihen kuuluu ihan sairaan paljon kaikkea mitä ei tasan varmasti kerrota neuvolaoppaissa. Ei, ei kerrota edes ihan ohi mennen puheissa, kun kysellään ”että jokos teillä on pullat uunissa” ja ” eikös teidän olisi jo aika hankkia niitä pikkusia suloisia palleroita”. Nii-iin, saatan kuulostaa katkeralta, vihaiselta ja jopa kyyniseltä. Ja syystäkin kuullostan, sillä nämä hiekkalaatikko mutsit, ne ne kertoo viimeistään, että mitä siihen hyvään vanhemmuuteen kuuluu ja varsinkin ne kertoo sulle jos et sellainen ole!

Mua ahdisti aivan hirveesti se, että sinne olis pitäny tajuta pukeutua kuin linnanjuhliin ja lapsellekin olis pitänyt laittaa viimeistä huutoa olevat vaatteet, me nimittäin satuttiin olemaan ihan römppävaatteet päällä, koska oltiinhan me hiekkaleikkejä leikkimässä. VIRHE! Se opittiin. Koetin keskustella päivän uutisaiheista, että sais muutakin ajateltavaa kuin vauva-arki. Virhe! Ei, siellä puhutaan kuinka PirkkaKerttu viime yönä valvoi ja ulvoi ja siis kamalaa kun en saanu nukuttua kuin 8h putkeen. Ahaa, okei, no joo, meillä herätään tunnin välein. Puhutaanko silti vaikka säästä. Ai ei, selvä. Mistäs sit keskusteltais? Ai, mistä sais 150e maksavan toppiksen talvea varten? Ööö, no me ajateltiin ostaa kirpparilta, kun tän ikäiselle vielä saa hyväkuntoisia. VIRHE! PirkkaKertulle kelpaa vaan Burberry. Ahaa. No tota, minäpä jatkan tätä kakun rakentamista ”tule hyvä kakku älä tule paha kakku” . Voi perkele, täältä on päästävä pois ja äkkiä!!!!

Kerran yritin nimittäin olla laatikkomutsi, juoksin kirkuen karkuun. On varmasti sellaisiakin laatikkomutseja, joiden kanssa olis kiva siellä vaihtaa kuulumisia ja jakaa vertaistukea, mun kohdalle tällästa ei sattunu. Kuulin vain, kuinka tein kaiken väärin. Ja siellä oli ilkeitä lapsia. Sen toisen lapsi puri ja kiusas mun pilttiä ja toki syy oli minun pikku piltissä, joka ei edes osannut kävellä. Sen äidillä oli kiire katella puhelintaan ja huudella siinä välissä Erkki-Pekalle:” kulta ei saa purra”, mutta eihän kaksi vuotias lapsi käsitä mitä hänelle huudellaan penkiltä, jos tilanne on ohi jo aikoja sitten.  Ei muuten menty toista kertaa sinne laatikolle. Eikä millekään muullekaan.

Mutta onko ihmisen pakko olla hiekkalaatikko mutsi, jos se ei ihan oikeasti tahdo? Tekeekö se vanhemmasta huonomman, jos se ei ihan oikeasti halua istua siellä hiekkalaatikon reunalla lapsensa kanssa tunnista toiseen ja leiki bruuum bruum oi kato miten hieno kakku? Tule hyvä kakku tule paha kakku ja liibalaaba. Onkohan kukaan koskaan ees aatellu, että ehkä tää hiekkalaatikko mutsi ei halua istua siellä laatikon reunalla sen takia, ettei se jaksa niitä toisia laatikkomutseja? Siellä tuppaa saamaan niitä super neuvoja ja autappa armias jos erehdyt olemaan eri mieltä niin wuhuuu oot muuten paskin mutsi evö. Mut meneeks sun lapsi pilalle siitä, että et oo se laatikkomutsi? Tekeekö se jotenkin hallaa sille lapselle ettei se istu siellä laatikossa?

Mulla on neljä lasta, mut ei ne oo  pilalle menny ettei ne oo siellä laatikossa istunu mun kanssa. Ne on keskenään siellä puuhannu, pakko huomauttaa, että tein oman laatikon jossa ei muita mutseja ole,  ei siellä oo tarvinnu hokea ”hyvä kakku paha kakku” -mantraa. Ja ennenkuin niitä olikaan montaa eikä seuraa toisistaan, niin me tehtiin kaikkea muuta. Mentiin vesistön ääreen leikkii hiekalla, että kyllä ne sitä kakkumantraa ovat saaneet kuulla, jos joku ehti siitä jo huolestuu. Tekeekö se mantra jotenkin niiden kehitykseen nyt sit tekee jotain erityistä, epäilen kyllä. Ei ainakaan oo näyttöä näkyny arjessa. Jos ei lasketa sitä, että ne huutaa nykyään ”tule paska älä tule, tippuu plum”, kun pöntöllä istuvat. Että tiedä sitten siitä kasvatuspuolesta mantran suhteen.

Tästä tuli ajankohtaista, kun mies tokaisi yks päivä, että miks et koskaan leiki näiden kanssa ulkona tuolla hangessa kuollutta tai pyssysotaa? Valitin, että koska mua ei sit pätkääkään huvita kahdenkymmenen pakkasessa tönöttää pihalla paikallaan, niin en ulos mene. En ole hiekkalaatikkomutsi, kaikki ei oo, eikä kaikkien oo pakko, eihän? Ei, koska ei oo pakko jos ei taho, ukki sano, että pakko ei tässä maailmassa oo, kuin kuolla, niin!!!

Lapsien mielikuvitus kehittyy kun niille ei koko ajan kerro, että tee näin , leiki näin, ne osaa oikeasti ohjata itse itseään, kun niille antaa siihen mahdollisuuden. Olen mutsi, joka antaa aikaa ja ohjausta muissa asioissa, tekee muita asioita niiden kanssa, mutta oonko sit paska mutsi koska en ole se hiekkalaatikko mutsi?

Ollaan jokainen omanlainen mutsi, hiekkalaatikolla tai ilman!