Lisää suosikkeja Uudessa-Seelannissa
Täältä voit käydä lukemassa kaksi ehdotonta suosikkiani Uudesta-Seelannista. Näitä hehkutan aina, jos joku kysyy vinkkejä. Seuraavaksi pientä listausta myös muista suosikeistani.
Marlborough viinialue on kuuluisa varsinkin Sauvignon Blanc viineistään. Kiersimme aluetta pyörällä Jannen kanssa ja vierailimme useammalla viinitilalla. Päivän agenda oli päivähiprakat Jannen syntymäpäivän kunniaksi. Monet viinitilat tarjoavat vierailijoille ilmaisia tastingejä ja näistä kannattaa ottaa selvää etukäteen, niin voi säästää hieman. Kyllähän muutama pullokin valikoitui mukaan viinimaisteluista viisastuneena.
Uuden-Seelannin kuuluisimmat jäätiköt ovat Franz Josef ja Fox. Kuten myös aikaisemmin maisemat ovat upeat ja automatkalla voi ihastella lumihuippuisia vuoria. Isolla rahalla jäätikköihin voi tutusta ilmasta käsin helikopterilla, jolloin myös pääsee jäätikölle kävelemään. Koska meillä ei tunnetusti taskut pullistele seteleistä, jouduimme tyytymään ihastelemaan jäätiköitä ihan maan tasalta. Hienojahan ne oli myös sieltä, vaikka harmittikin, että jäätiköitä ei päässyt läheltä katselemaan.
Ilmaston muutos näkyy myös täällä. Kävelymatkan varrella oli kyltti, jossa demonstroitiin kuinka vielä jokunen vuosi sitten jäätikkö oli yltänyt tähän pisteeseen. Nykyisinhän tästä pisteestä on jäätikölle vielä reilusti matkaa. Tuntui hurjalta.
Mt. Cook on Uuden-Seelannin korkein vuori. Alueella voi tehdä monia vaelluksia. Hookers Valley on muutaman tunnin vaellus, joka päättyy Ice Age tunnelmalliseen järveen. Yövyimme myös alueella ja tuona yönä ei tullut nukuttua paljoa, koska yöllä meitä riepotteli sade ja voimakas tuuli. Jossain vaiheessa olin aivan varma, että tuuli vie teltan mukanaan, vaikka olimmekin teltan sisällä nukkumassa. Omaksi yllätyksekseni teltta kesti myrskyn ja oli aamulla edelleen moitteettomassa kunnossa, vaikka se kuinka venyi ja paukkui yöllisessä tuulessa.
Vaativin vaellus minkä teimme oli ehdottomasti Roys Peakin valloitus. Tai siis sen yritys. Huipulle on matkaa 8 kilometriä ja koko reissu pitäisi olla tehtävissä 5-6 tunnissa. Lähdimme reippain mielin kiipeämään kohti huippua, mutta pian hymy oli vähissä. Aurinko porotti kuumasti ja jo puolen tunnin jälkeen tajusin, että minulla oli aivan liian vähän vettä mukana. Maastokin oli haastavampaa mitä olin kuvitellut. Tasaisia pätkiä ei ollut vaan koko matka oli oikeastaan vaan ylämäkeä.
Emme päässeet aivan huipulle, koska nestehukka oli vienyt kaikki voimat. Huipulle matkaa olisi ollut ehkä 30 minuuttia, mutta siinä vaiheessa en pystynyt tsemppaamaan itseäni enää yhtään ylemmäs. Loppu päivä menikin nestehukasta toipuessa. Kehoon sattui joka paikkaan ja voin pahoin. Onneksi illalla olo alkoi normalisoitua.
Uudessa-Seelannissa on monia ihania ja sympaattisia pieniä kaupunkeja. Näistä parhaiten mieleen jäi Wanaka ja Hokitika. Tai en oikein tiedä voi niitä edes sanoa kaupungeiksi. Kuitenkin mukavia pysähdyspaikkoja ajomatkalla, joissa voi helposti viihtyä päiviä.
