Ajatuksia vaateteollisuudesta
Ei mitään päälle laitettavaa, vaikka vaatekaappi pursuaa erilaisia vaatteita. Onko tuttu tunne? Varmaan meillä kaikilla on tämä tunne ainakin joskus. On helppoa poiketa vaatekauppaan, missä rekit on täynnä uusia ihania vaatteita ja hintakaan ei paljoa kirpaise. Eipä sitä tule mietittyä minkä tämän ostoksen laajemmat vaikutukset ovat.
Ylellä oli erittäin mielenkiintoinen artikkeli pikamuodista ja sen haittavaikutuksista ympäristöön. Voit käydä lukemassa sen täältä. Tällä hetkellä vaateteollisuus on yksi maailman saastuttavimmista. YK:n mukaan jopa 10 % maailman hiilidioksipäästöistä on vastuussa vaateteollisuus. Vaateteollisuuden hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä.
Mielestäni nämä olivat yllättäviä tilastoja, koska aina puhutaan vaan siitä kuinka paljon lentoliikenne tai karjatalous kuormittaa maapalloa. Mutta kun tätä alkaa miettiä, on tilasto erittäin järkeenkäyvä. Kaikki käyttävät vaatteita ja vaatteet rasittavat ympäristöä koko sen elinkaaren ajan (valmistus, käytössä vaatteiden pesu ja lopulta hävitys kaatopaikalle ym.). Varsinkin pikamuodin myötä vaatteiden käyttökaari jää erittäin lyhyeksi uusien trendien vaihtuessa nopeasti.
En voi väittää olevani yhtään sen ekolokisempi vaatevalinnoissani kuin kukaan muukaan keskiverto kuluttajista, mutta mielestäni on tärkeää tiedostaa tilanne. Näin pystymme ohjaamaan valintojamme ja käytöstämme.
En osta usein uusia vaatteita. Rinkkaan sopii vaan tietty määrä tavaraa ja käytännössä korvaan vain jonkun vanhan vaatteen uudella, kun siitä on tullut käyttökelvoton. Tällä hetkellä vaatevarastoni on yhden matkalaukun verran suurempi. Suomeen paluun myötä sain käyttööni vanhat säilyttämäni vaatteet ennen maailmalle lähtöä. Nytten vanhakin tuntuu uudelta ja kivalta melkein parin vuoden tauon jälkeen.
Kärjistettynähän tuntuu, että ainut tapa, jos haluaa pienentää omalla käytöksellään vaateteollisuudesta aiheutuvaa ympäröllistä haittaa, on lopettaa uusien vaatteiden osto ja kiinnittää huomiota vaatteiden materiaaliin. MacArthur säätiön tekemän tutkimuksen mukaan jopa 73 % koko maailmassa valmistetuista vaatteista menee kaatopaikoille tai poltettavaksi kierrätyksen sijaan. Vesistöjen ja merien saastuttamisen yhteydessä puhutaan muoviroskasta tai autojen renkaista eikä koskaan vaatteista aiheutuvasta mikromuovista. Vaateteollisuus päästää meriin mikromuovia vuodessa 50 miljardin (!!!) muovipullon verran.
Ympäristöllinen ahdistushan tästä taas iskee. Toisaalta nykypäivänä ei millään voi välttyä aiheuttamasta tuhoa ympäristölle. Voimme vain kouluttaa itseämme ja yrittää valita paremmin. Kestävää vaatekulutusta olisi ostaa mahdollisimman paljon vaatteita käytettyinä ja suosia luonnonmateriaaleja (vaikka nekin vaativat pajon luonnonvaroja materiaalin valmistus vaiheessa). Toivon mukaan myös tulevaisuudessa vaateteollisuus alkaa suuremmissa määrin panostamaan kestävään vaatteeseen, mutta tämä kehitys taitaa vasta kasvaa sen jälkeen, kun kuluttajien kysyntä kasvaa.