Arjen pieniä iloja

Syyskuu on saapunut ja ehkä nyt pikku hiljaa voi sanoa, että kesä on ohi ja tämä on alkua pitkälle ja piinaavalle pimeälle kaudelle. Ehkä tuo nyt oli vähän liioitellusti sanottu, mutta nytkin ulkona on harmaata ja vettä sataa. Pitäisi kai käydä ostaa kaupasta kynttilöitä ja laittaa Netflix päälle ja hautautua sisälle. Ja tätä saa tehdä hyvällä omalla tunnolla seuraavan toukokuuhun asti.

No niin nyt on sääpäivitys tehty, niin mitäs muuta onkaan tapahtunut. Tosiaan töitä on takana kuukausi uudessa työpaikassa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän tiedän päätökseni olleen oikea, että jäin Suomeen tämän työpaikan vuoksi. Työyhteisö on aivan huippu ja minut on otettu mahtavasti vastaan.

Myös asunto puolella on tulossa muutos parin kuukauden päästä. Olin alunperin toivonut, että saisin jäädä tähän pieneen halpaan yksiööni Töölössä nyt pidemmäksi ajaksi, mutta valitettavasti asunnon omistajalle on sille tarvetta itselleen. Ahdistuin samalla, kun Helsingin asuntomarkkinat on kuin suoraan alimmasta Helvetistä. Vähän aikaa katselin yksiöitä ja kauhistuin joko niiden hinnasta tai sitten kunnosta. Vähän kuin yllättäin asiat ottivat uuden suunnan ja löysin ystäväni kanssa kolmion Kallion kupeesta, jonne muutamme marraskuun alussa. Asunnon löytyminen kävikin lopulta aika kivuttomasti. Kävin katsomassa vain yhtä asuntoa tätä ennen ja sitten heti löytyi.

Olen aloittanut uuden harrastuksen nimittäin ilma-akrobatia Helsingin Sirkuksessa. En oikein tiedä onkohan tämä nyt oikein oikea kurssi minulle, koska trapetsille en uskalla edes mennä, kun saan paniikin omaisia pelkotiloja siellä ollessani ja köyttä pitkin eivät voimani riitä kiipeämään 😀 Kaikkein hauskinta on kaikki lattialla tehtävien akrobatialiikkeiden harjoittelu, kuten hypyt, kärrynpyörät ym. Ehkä ensi vuonna valitsen jonkun muun kurssin, jossa ei tarvitse nousta maanpinnalta kovin korkealle.Olen myös kauan halunnut kokeilla tankotanssia, joten sinne pitää päästä kokeilemaan mahdollisimman pian.

Olen jo pidemmän aikaa pitänyt silmät auki, jos kohdalle tulisi Facebookin kierrätysryhmistä jonkunlainen kosketinsoitin. Haluaisin verestää omia pianonsoitto taitojani. Lapsena soitin vuosia pianoa ja pianoni on edelleen vanhempieni luona. Nyt olen jo unohtanut miten nuotteja luetaan, joten olisi mukavaa harjoitella tätä vanhaa taitoa jälleen.

Samaan aikaan, kun elämä alkaa kiinnittyä Suomeen yhä enemmän ja tyytyväisyys omiin päätöksiin kasvaa, saman aikaan elämäni Balilla alkaa tuntua yhä kaukaisemmalta. Totta kai en varmaan koskaan pääse kaukokaipuusta eroon, mutta poissa on se ontto tyhjä olo, joka minulla oli heti paluun jälkeen. Ehkä elämä on jälleen löytämässä tasapainonsa ja myös tyytyväisyys kasvaa sen myötä.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *