Ensimmäinen vuosi Australiassa
Sisälläni on aina ollut palo matkustaa, nähdä ja kokea asioita. Sanomaton haaveni oli elää matkailijan huoletonta elämää ja mennä seuraavaksi sinne mikä tuntui kiehtovalta tai mielenkiintoiselta. Lopulta sanoin haaveeni ääneen kahdelle ystävälleni ja heillä oli myös samanlaisia haaveita. Päätimme vitsiä heittäen, että vuoden päästä lähdetään kaikki yhdessä Australiaan. Tällöin elettiin vuotta 2015. Niinhän siinä kävi, että puheet ei ollut vain puheita, vaan oikeasti säästimme vuoden aikana matkarahat, pakkasimme kamat ja suuntasimme nenämme kohti pallon toista puolta elokuussa 2016.
Ensimmäiseksi lentokone laskeutui Balille ja sielä kolmessa kuukaudessa kulutin suurimman osan omista säästöistäni 😀 Fiksua vai mitä? Lopulta varasin lentolipun Australiaan ja rahattomana täytyi työpaikan etsintä aloittaa saman tien. Näin jälkiviisaanahan olisi ollut fiksumpaa jättää enemmän rahaa Australiaan, mutta onhan se nyt helppo sanoa. Koko irtioton ideahan oli ollut se, että tekee sitä mitä tykkää. Onneksi töitä löytyi viikossa ja pystyi taas vapaammin hengittämään, että kotiin paluu ei tapahdu rahapulan takia heti alkuunsa.
Vuosi Australiassa meni elellen aika yksinkertaista elämää. Suurimman osan ajasta olin töissä ja yritin säästää rahaa. Välissä tuli käytyä Balilla ja Australiassa tein pari pidempää roadtrippiä. Australian luonto on kyllä uskomaton, mutta välimatkat ovat vaan todella pitkiä.
Länsi-Australia on aika harvaan asuttua ja mitä pohjoisemmaksi ajaa sitä harvemmaksi asutus käy. Mutta kyllä tämä outback, missa on vain puskaa ja eikä muista ihmisistä tietoakaan, on omalla tavallaan kaunista ja kunnioitusta herättävää. Toivot vaan, että rämä autosi ei hajoa kesken matkan, koska sen korjaaminen on vaikeaa ja kallista, koska lähin korjaamo voi olla useamman sadan kilometrin päässä.
Tietenkin autoni hajosi, mutta ei nyt onneksi kesken matkan, vaikka lähellä olikin. Olimme ajelleet pienellä porukalla kahdella autolla pohjoiseen päin kuukauden ajan ja koko tämän ajan autossa ei ollut mitään ongelmia. Toiseksi viimeisenä päivänä porukkamme hajosi, koska pari ystäväämme halusikin lentää itärannikolle Broomesta. Itse jatkoin yksin yhdellä autolla ja pari kaveria toisella autolla kohti Kununurraa, pohjoisinta kaupunkia (tai kyseessä oli pikemminkin kyläpahainen 5000 asukkaineen) Länsi-Australiassa. Kolme tuntia ajelun jälkeen auton moottori alkoi huutaa ja olin aivan varma, että se räjähtää. Fiksuina katselimme avuttoma konenpellin alle ja yritimme paikantaan vian. Eipä me siitä sen viisaimmiksi tultu, kukaan ei ymmärtänyt autoista yhtään mitään. Tietenki toinen näistä ystävistämme, jonka olimme hyvästelleet muutama tunti aikasemmin, oli ammatiltaan automekaanikko. No eipä siinä auttanyt kuin laittaa sormet ristiin ja toivoa, että autoa ei räjähdä ja ajelin vielä noin 700 kilometriä sillä, kunnes saavuimme Kununurraan. Kununurrassa ajoin suoraan mekaanikon pihaan ja eipä se siitä enää käynistynyt. Ainakin hajosi oikeaan paikkaan eikä kesken matkan.
Australia edelleen houtkuttelee. Ensimmäisellä kerralla ehdin vain tutustua Länsi-Australiaan. Palaan loppu vuodesta takaisin Australiaan ja tällä kertaa tarkoitus on mennä itärannikolle. En ole vielä päättänyt että minne lentäisin, päätös kai tulee viime hetkellä sen tunteen mukaan mikä sillä hetkellä on. Näitä kuvia katsellessa tulee ikävää tuota kenguruiden maata.
Lue myös: