Henkeäsalpaava Uusi-Seelanti
Jos kaivettaisiin Suomesta tunneli maapallon läpi täsmälleen vastakkaiselle puolelle, ei päädytä Kiinaan niin kuin lapsena uskoin, vaan Tyynelle valtamerelle. Lähin maaplänti tähän tunnelin ulkoaukolle on joko Antarktis tai Uusi-Seelanti. Muistan kun lensin jouluksi kotiin Uudesta-Seelannista viime talvena ja voin sanoa, että ”never again!”. Kaksi yli 10 tunnin lentoa ja sen jälkeen vielä parin tunnin lento Moskovasta Helsinkiin. Kotiinpaluu ei koskaan ole tuntunut niin vaikealta ja pitkältä. En ole koskaan vihannut niin paljon lentämistä kuin sen toisen yli 10 tunnin lennon aikana. Tuntui, että lentoaika ei vaan lopu millään.
Mutta tästä huolimatta Uusi-Seelanti on minun lempimaani, ainakin tähän mennessä. En ole koskaan ollut sen tyyppisessä maassa, jossa kaikki on suhteellisen lähellä toisiaan ja jokaisen mutkan jälkeen edessä avautuu entistä upeampi maisema. Ajelimme ystäväni Jannen kanssa kuukaudessa läpi maan ja näimme suurimman osan suosituimmista nähtävyyksistä. Pari must-to-do juttua jäi vielä tulevaisuuteen, jos taas eksyn takaisin tuonne tarun hohtoisiin Taru Sormusten herrasta- kulisseihin. Jannen näkökulmasta meidän reissusta voi käydä lukemassa Jannen blogista.
Road trippimme alkoi Pohjoissaarelta Aucklandista ja päättyi Eteläsaaren Queenstowniin. Välimatkoihin kannattaa varata kunnolla aikaa, koska toisin kuin Australian suorien teiden tapaan, Uuden-Seelannin tiet mutkittelevat kallioiden ja rinteiden kyljissä. Onneksi vuokraamamme auto oli automaattivaihteinen, koska mutkainen tie tuotti ihan tarpeeksi jännitystä. Jannella lisäjännityksen tuotti vielä vasemmanpuoleinen liikenne, johon hän ei ollut tottunut.
Uutta-Seelantia ei voi kyllä hehkuttaa liikaa, on henkeäsalpaavia vuoristomaisemia, kuumia lähteitä, upeita rantoja, kaupunkielämää, lukemattomia luontopolkuja, surffiaaltoja, vesiputouksia, adrenaliiniaddikteille kaikenmaailman mahdollisuuksia, viinitiloja, sympaattisia pikku kyliä ja kaupunkeja. Kannattaa pohtia, mitä itse juuri haluaa nähdä, varsinkin jos aika on rajattu, koska nähtävää on niin paljon. Me skipattiin oikeastaan kaikki rannat ja keskityttiin Uuden-Seelannin muihin luonnon ihmeisiin. Eipä meillä muuten ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa koko road tripille, ainoastaan suurpiirteinen suunnitelma, että Pohjoissaarelle noin puolitoista viikkoa ja Eteläsaarelle 2,5 viikkoa. Tämänkin päätöksen teimme sen perusteella, että olimme kuulleet aikaisemmin, että Eteläsaari on hienompi kuin Pohjoissaari.
Kuukauden aikana ajoimme lukemattomia kilometrejä, nukuimme teltassa melkein jokaisen yön (lue: palelimme jokaisen yön teltassa, vaikka olikin kesä, yön lämpötilat laskivat usein reilusti alle 10 asteen), uimme kuumassa lähteessä, otimme satoja valokuvia, kävelimme kymmeniä kilometrejä luonnossa, uimme salaisessa poukamassa, vierailimme Hobbittonissa, kauhisteltiin Fox Glacierin jäätikköalueen sulamista, pysähdyimme päivittäin useaan otteeseen ihastelemaan edessä avautuvaa näköalaa, näimme satoja lampaita, maistelimme paikallisia viinejä viinitiloilla ja vietimme pari päivää Milford Soundsissa. Tehtiin myös paljon muuta, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen nyt, kun reissusta on jo aikaa reilu yhdeksän kuukautta.
Kun lähdet Uuteen-Seelantiin, pakkaa mukaan ainakin kamera ja hyvät kengät. Rahaa myös kannattaa olla reilummin, koska aktiviteetit maksavat. Me jouduimme karsimaan joitain aktiviteetteja ja nähtävyyksiä, koska ei oltu valmiita maksamaan kaikesta. Pienellä vaivalla ja kyselemällä voi myös löytää ilmaisen vaihtoehdon. Esimerkiksi Waitomossa voi käydä maksusta luolassa ihastelemassa kiiltomatoja, me kävimme ihastelemaan näitä samaisia kiiltomatoja myöhemmin ilmaiseksi tienlaidassa sijaitsevalla polulla.
Eiku lentolippuja varaamaan ja hobitteja etsimään!