Kun kotimaa ei enää tunnu kodilta

Olen ollut pari viikkoa Suomessa. Vaikka kaikki näyttää paperilla mitä loistavimmalta, niin sisällä myllertää erittäin paha identiteettikriisi. Kenellekään, joka minut vähänkin tuntee tietää, että rakastan Balia ja olen potenut Suomen paluun jälkeen erittäin pahaa koti-ikävää. Siis koti-ikävää Balia kohtaan, koska ainakin tällä hetkellä Bali tuntuu enemmän kodilta kuin Suomi.

Viime syksynä alkuperäinen suunnitelma oli lähteä vuodeksi Australiaan. Suunnitelmana oli vain ottaa Balilta vauhtia ennen kuin toinen vuosi Australiassa olisi edessä. No suunnitelmat vaihtui lennosta ja koko 10 kuukaudesta olin Australiassa vain 3 kuukautta ja loput ajasta Balilla. Hupsista.

Voin käsi sydämellä vannoa, että kun maaliskuussa palasin Balille Australiasta, niin suunnitelmana oli palata takaisin Australiaan. Mutta sitten todellisuus iski ja totesin itselleni, että olen niin paljon onnellisempi Balilla, että unohdin vain koko Ausssit. Asuin Balilla niin kauan kuin taloudellisesti pystyin ja sitten aloin miettiä Suomeen paluuta.

Suunnitelma mitä tapahtuu Suomessa oli aivan auki, mutta sitten asiat taas järjestyi aivan kuin itsestään ja vain päivä sen jälkeen, kun olin palannut, oli päätökset jo tehty.

Olin jo Balilta käsin hommannut itselleni asunnon, koska en enää olisi kestänyt asua toisten nurkissa, vaikka kimppa-asumisesta pidänkin. Asuntoa vuokratessa tein kuitenkin mahdolliseksi, että pääsen talveksi pois Suomesta, jos vaan sille tuulelle tulen.

Mutta sitten hain jo Balilla ollessani työpaikkaa erittäin mielenkiintoisesta yrityksestä. Vaikka minulla olikin aikaisempaa työkokemusta haettavaan työhön, en ollut ollenkaan varma, että olisinko vahvoilla, koska oletin että muita hakijoita olisi runsaasti. No lopulta kuitenkin kävi niin, että sain työpaikan ja olen tästä erittäin onnellinen. Samalla kuitenkin tunnen sisäistä kriisiä, koska nyt olen sitoutunut jäämään Suomeen. Näin monta vuotta ilman sen pidempiä sitoumuksia eläneenä, täytyy kyllä hetken jumpata oman pään sisällä, että pystyn sopeutumaan tähän. Vaikka halusin tätä ja pyrinkin sitä kohti, joudun kyllä hetken aikaa sulattelemaan, koska kaikki lopulta tapahtui hyvin nopeasti.

Nyt sitten olen yrittänyt rakentaa kotia. Facebookin kierrätysryhmät ovat olleet kovassa syynnissä, koska en haluaisi ostaa kaikkea uutena. Ja ajatus IKEA sisustuksesta saa kauhunväristykset juoksemaan pitkin selkää. Olenkin tehnyt pari todella ihanaa löytöä kirppariryhmistä. Huonekaluista ainoastaan sängyn ostin uutena, mutta se tulee sitten…no joskus. Ei tullut yllätyksenä viesti toimituksen viivästymisestä.

Kun oma kotipesä tuntuu kotoisalta, niin ehkä se siitä sitten lähtee. Ihanaa Suomen kesää on vielä jäljellä. Joten täytyy yrittää nauttia siitä ja ehkä sitten myös Suomi alkaisi tuntua myös taas kodilta.