Luonnonvoimien armoilla

images.jpeg

kuva täältä

Suomessa ei ole useita ääriolosuhteita ja erilaisia voimakkaita luononilmiöitä. No itselle pitkä pimeä ja kylmä talvi on erittäin ääriolosuhde, mutta sitä ei kai nyt lasketa. Tässä asiassa suomalaiset ovat onnekkaita ja luonnonkatastrofeista saadaan lukea muualta päin maailmaa.

Yksi tietty sattumus Kambodžan reissulla on aiheuttanut minulle sekä ukkosen- että hukkumispelon. Tarina lyhyenä olin pienessä paikallisessa kalastajabotskissa menossa autiosaaribileisiin keskellä merta alku yöstä, kun jäätävä ukonilma iski päälle. Tuolloin olin jo melko varma, että tähän päättyy seikkailuni. Myrskystä kuitenkin selvittiin ja seikkailuja on jatkettu traumoista huolimatta.

Asun tällä hetkellä pienen pienessä kylässä pohjoisessa länsi-Australiassa. Pomoni on ollut lomalla joulun ja uuden vuoden, joten olen ollut hänelle talo- ja koiravahtina. Täällä lämpöasteet kipuaa yli 40 asteen joka päivä ja eipä elohiiri juuri 30 asteen alapuolelle laske öisinkään. Tällaiset lämpötilat luonnollisesti aiheuttavat voimakkaita trooppisia myrskyjä. Tälläkin hetkellä verhojen välistä sinkoaa salamojen välkyntä. Myrsky on ainakin vielä tällä hetkellä kaukana, koska jyrinää tuskin kuulee. Toivottavasti myös pysyisi pois.

Vain pari yötä sitten heräsin aivan kauheaan myrskyyn. Vettä tuli vaakana, salamat valaisi taivaan ja ukkonen soi korvissa. Ja nyt en yhtään liioittele. Kun Suomessa ukkosella tulee satunnaisia salamia ja niitä seuraava jyrinä, täällä salamat ovat kuin orkesteri ja niitä tulee koko ajan ja useita yhtä aikaan, aivan kuin olisi diskossa. Jyrinä ei ole yksittäinen muutaman sekunnin läjäys, vaan se jatkuu ja jatkuu, välillä ollen matalaa murinaa ja välillä pamahtaen aivan kuin joku ampuisi aseella korvan juuressa. Pystyn tuntemaan sähkön tai paineen (miten nyt sitten kuvailisin), kun jyrinä vapautuu eri voimilla. En ole koskaan kokenut mitään sellaista, vaikka Balillakin on pari trooppista ukkosmyrskyä tullut todistettua.

Koitan siinä sitten kontrolloida omaa pelkoa ja samalla mietin miten tulee toimia, jos salama iskeekin taloon tai joudun jättämään turvapaikkani jostain muusta syystä. Hädässä tajusin, etten edes tiedä Australian hätänumeroa, jos tarvitsen apua. Tilannetta ei paranna yhtään se, että vieressä on pelosta vauhkoava iso koira. Sympatiani ovat koiran puolella, jonka aistien ja vaistojen tiedän olevan monta kertaa vahvemmat omiin verrattuna.

Toivottavasti näitä myrskyjä ei olisi enää kovin montaa edessä, mutta taidan turhaan haaveilla. Tammikuu on täällä sateisin kuukausi, joten kaipa se myös tarkoittaa paljon myrskyjä. Tähän mennessä ukkosia on ollut kaksi kahden viikon sisällä. Kuvista saatte vähän ymmärrystä minkälaisista myrskyistä puhun. Tuollaiset salamat ovat aivan normaaleja täällä päin. Kuvat on kaivettu internetistä, mutta on oikeasti otettu tällä alueella. 

 

images (1).jpeg

kuva täältä,  tämä olikin leikkaus videosta, joka kuvattu täällä

 

thunderstorm.jpg

kuva täältä

Myös Indonesiassa ollessa täytyy olla tarkkana erilaisten luonnonilmiöden kanssa. Balilla oleva tulivuori Mt. Agung on ollut jo nyt pitkään aktiivinen ja purkautuu välillä aina vähän. Joku aika sitten Balilla oli suurin hälytystila, kun Agung purkautui lievästi ja tulivuoren läheinen alue evakuoitiin. Nyt viime aikoina on ollut tällä rintamalla rauhallisempaa kunnes pari päivää sitten luin, että Agung on jälleen töräyttänyt tuhkia taivaalle. 

En osaa arvioida kuinka laajalti täysimittainen tulivuoren purkaus voisi aiheuttaa tuhoja, mutta tätä en ole pelännyt Balilla. Nyt täytyy vaan vihdoin muistaa ostaa hengityssuojain ennen kuin seuraavan kerran Balille suuntaan. Tuhka kai se suurin ongelma vähä kauempana on räjähdyspisteestä. 

Enemmän huolta, tuhoa ja ihmishenkiä Indonesiassa vie maanjäristykset ja siitä aiheutuvat tsunamit. Viime yli kahden kuukauden visiitin aikana tunsin kaksi voimakkaampaa maanjäristystä. Järistyksen keskukset kuitenki olivat maantieteellisesti silleen, että niistä ei aiheutunut jälkiseuraamuksia ja tuhoilta säästyttiin. Kuitenki vain noin puoli vuotta sitten alueella oli voimakas maanjäristys keskuksen ollessa läheisellä Lombokin saarella. Lombok koki suuria tuhoja tietyillä alueilla ja myös Gili saarilla tuhot olivat suuria. Tsunamilta onneksi säästyttiin tällä kertaa. Aina ei ole näin onnekasta vaan neljän kuukauden aikana Indoissa on ollut kaksi tuhoisaa tsunamia. 

Eihän nämä tiedot mieltä rauhoita, mutta eihän ihminen voi pelossakaan elää. Tilastollisesti Baliin ei kohdistu tsunameja usein. Wikipedian mukaan viimeisin oli vuonna 2004 ja sitä edeltävä vuonna 1979. Nämä kaksi tsunamia vaativat yhteensä vain 28 ihmishenkeä. Eli suuremmalla todennäköisyydellä kohtaloksi käy Balilla sen kaaottinen liikenne kuin luonnonkatastrofit. 

Indonesia matkustavalla tulee kuitenkin tiedostaa, että maa sijaitsee mannerlaattojen liitoskohdassa ja tämä aiheuttaa toistuvia maanjäristyksiä ja aktiivisia tulivuoria. Onneksi nykyään voi itse tarkistaa puhelimella appista, että missä maanjäristyksen keskus oli, järistyksen voimakkuus sekä tsunamivaroituksen.

Ei tämä mikään kaunis iltasatu ollut, mutta olen nyt vartonut pari tuntia, että tuleeko tuo ukkonen tänne vai ei. Jyrinää kuuluu ehkä enemmän mutta salamia ei enää näy. Että en sitten tiedä. Ehkä yritän ummistaa vähän silmää, jos se uni tulisi.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *