Docventures – The Work
Voimakas. Aito. Tyhjentävä. Rehellinen. Pinnan alle menevä. Ehdoton suositus.
En ole hetkeen katsonut mitään näin koskettavaa. Kyynel kanavat aukeavat ja dokumentti jättää hiljaiseksi.
Folsomin vankilassa järjestetään neljäpäiväisiä terapiaistuntoja, joihin osallistuvat sekä vankilan paatuneita väkivaltarikollisia että siviilejä. Neljän päivän terapiasession tarkoitus on luoda turvallinen ympäristö tunnelukkoisille miehille, jotka saavat aukaista syvimpiä kipukohtiaan.
On erittäin voimaannuttavaa katsoa miesten läpi käymää prosessia. Miehet avautuvat pahimmista petoksen tunteistaan ja peloistaan elämässä. Todella monella on isäsuhteessa ollut ongelmia. Kun miehet päästävät surun ja tunteet pintaan, purkautuu tämä voimakkaana energiana. Prosessi vaikuttaa brutaalilta, mutta koska tunteita ei osata käsitellä ja ilmaista, se muuttuu fyysiseksi. Miehille on luotu turvallinen ympäristö avautua ja kun tunteet lopulta tulevat pintaan, tulee myös kipu ja turhautuminen. Muut miehet pidättelevät miestä, että toinen saa kuluttaa vapautuneen energian. Kaikkien avautumiset otetaan vastaan sellaisina kuin ne ovat ja niitä arvostetaan. Kenenkään kipu ei ole vähempi arvoisempi kuin toinen.
Dokumentin jälkeen on aika tyhjä olo, koska ihmisten tunneryöpyt ja suuret tunteet vievät mukanaan. Dokumentti jättää miettimään miehiin kohdistuvista paineista. Miehen tulee olla vahva, voimakas, määrätietoinen ja voittamaton. Tunteiden näyttäminen ei ole sallittua. Tunteet padotaan sisälle ja niitä ei tunneta, koska surun, kivun ja itkun näyttäminen tunnetaan häpeällisenä ja heikkoutena.
Dokumentista ilmenee kylmäävällä tavalla mitä voi seurata, kun tunteita patoaa liian kauan. Koska sisällä olevaa tuskaa ja kipua ei osata tai haluta näyttää tai ilmaista, se purkautuu väkivaltana ja piilotellaan päihteiden käyttämisellä. Hyväksyntää ja huomiota haetaan pahimmissa tapauksissa jengeiltä ja muilta rikollisuusjärjestöiltä.
Kuulin ensimmäistä kertaa toksisesta maskuliinisuudesta Docventuresin paneelikeskustelussa dokumentin jälkeen. Jokaisessa ihmisessä on sekä feminiinien että maskuliininen puoli. Toksisessa maskuliinisuudessa oma haavoittuvaisuus ja tunteet haudataan ja näin pyyhitään omat heikkoudet pois eli ihminen katkaisee yhteyden omaan feminiiniseen puoleensa. Omia maskuliinisia puolia korostetaan. Tästä ihmisen mieli joutuu epätasapainoon. Me kaikki olemme tuntevia olentoja, ja kukaan ei pysty olemaan loputtomasti suorittava ja vahva. Elämään kuuluu myös surullisuus ja kipu, joten on tärkeää, että se osataan ilmaista näitä tunteita ja olla haavoittuvainen tämän edessä.
Miehisyyden varattu lokero on kieltämättä ahdas ja sitä pitäisi ravistella. Samalla tavalla kuin entisvanhoja sukupuolirooleja. Docventures on tehnyt erinomaisen työn nostaessa aiheen pinnalle. Jo elokuvan jälkeisessä keskustelupaneelissa näkyi kuinka syvästi dokumentti kosketti miehiä ja ilmiselvästi se nostatti tuntemuksia pintaan mahdollisista paineista oman maskuliinisuuden kanssa.
