Paluumuuton myötä elämä on tuntunut kivikkoiselta, vaikka kyllähän se aurinko paistaa myös risukasaankin. Vaikka kyseenalaistankin päätöstä jäädä Suomeen melkein koko ajan, tiedän sen olevan myös ainoa oikea päätös tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni. Olen kouluttanut itseni, mutta kuitenkin tämäkin käyty koulutus voisi valua hukkaan, jos en jälleen palaa töihin.

Kolme vuotta on pitkä aika työelämässä, varsinkin jos sinä aikana ei ole tehnyt niin sanotusti oman alan töitä tai töitä ollenkaan. Hain jo Balilla muutamaa työpaikkaa ja yllättäen jokainen hakemus eteni. Varsinkin kun olin varautunut, että työpaikan löytymisessä voi kestää. Viikon päästä alkaakin uusi työni ja olen siitä kyllä erittäin innoissani.

Mutta tämän kuukauden aikana mitä olen ehtinyt Suomessa nyt olla, ovat jotkut asiat kummastuttaneet.

• Missä ihmeessä se kesä on? Totta kai tällä hetkellä eletään jo elokuuta, mutta mielestäni kuitenkaan on aivan liian aikaista vain 16 asteisiin keleihin. Koko heinäkuunkaan aikana ei ollut kuin yksi helleviikko. Please little bit more sunshine and warm to Finland before winter comes! (haha huomaako, että olen katsellut Game of Thronesia viime aikoina)
• Mitä ihmettä tapahtuu suomalaisessa musa genressä? Siis mikään ei tunnu uppoavan. Ennen Sanni oli takuuvarmaa ja nyt vain ihmettelen, että mitä tää on. Mukaansa tempaava sydäntenlämmittäjä Robinkin on vaihtanut kielen englantiin, ei toimi vaan ei.  Tällä hetkellä paras suomalainen biisi on Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla ja Arttuhan ei ole koskaan kuulunut soittolistaani. Ehkä olen vain kasvanut vanhaksi…mikä ei tietenkään voi olla mahdollista.
• Mitä ihmettä ihmiset duunaavaat? Suomen kiireinen ja individualisminen elämäntyyli tuntuu heti. Balilla aina löytyi kavereita hengailemaan ihan milloin vain. Ei tarvinnut tuntea itseään yksinäiseksi. Nyt huomaan viettäväni vapaa iltani/päiväni lähinnä kotona. Aikataulut kavereiden kanssa menevät ristiin ja muutenkin kun olen asunut 3 vuotta Suomesta pois, en enää tuu kavereiden ensimmäisenä mieleen, kun he etsivät hengailukaveria.
• Miten ihmeessä ihmiset jaksavat pahoittaa mielensä Facebook kirppareilla? Nyt kun olen yrittänyt etsiä pikkurahalla kaikkea mahdollista uuteen kotiini, niin on tullut päivittäin useaan otteeseen rullailtua Facebookin kirppari ryhmissä. Erinomainen konsepti ja parhaassa tapauksessa toimii kuin unelma. Mutta silti jotkut vaan jaksavat pahoittaa mielensä. Muistakaa hyvät toverit, niin kauan kun tavara ei ole myyty, se on myyjän omaisuutta ja hän kyllä saa myydä/antaa tavaransa kenelle haluaa.
• Mitä ihmeessä ihmiset ovat niin kärsimättömiä liikenteessä? Muistan kun Balilla muistelin kaiholla Suomen selkeiden sääntöjen perään liikenteessä. Balin liikenteessä säännöt ovat suuntaa antavia ja ne menee ketkä uskaltavat ja ovat nopeimpia. Tööttäilyt ovat sielä joka päiväistä ja siellä ne ovat kuitenkin ystävällishenkisiä varoituksia ”täältä mä nyt tuun”.  Vaikka liikenne on välillä kaaottistakin ja ruuhkat arkea, niin silti siellä aina annetaan tietä sivukadulta tulevalle ja liikenteen lukeminen on yleisesti erinomaista. Suomessa nyt ahdistaa kaikkien ymmärryksen vähyys muita liikeenteessä olevia kohtaan. Suomessa tööttäilyt tuntuvat vihamielisiltä ja tuntuu suurelta loukkaukselta joutua sen kohteeksi.
• Mitä ihmettä on tapahtunut Fafa’sin herkullisille falafeleille? Ennen suosikkini oli falafel pitaleipä, jossa oli runsaasti maukasta hummusta, rapeaa tuoretta falafelia ja sopivassa suhteessa kasviksia. Nyt olen käynyt kaksi kertaa testaamassa tämän saman annoksen ja olen pettynyt kummallakin kerralla. Leipä on vain maukas muisto enää, nyt se lähinnä oli vetinen mauton läpyskä. Ehkä pitää käydä testaa joku toinen Fafa’s ,jos laatu olisikin parempaa jossain toisessa toimipisteessä.

Olen ollut pari viikkoa Suomessa. Vaikka kaikki näyttää paperilla mitä loistavimmalta, niin sisällä myllertää erittäin paha identiteettikriisi. Kenellekään, joka minut vähänkin tuntee tietää, että rakastan Balia ja olen potenut Suomen paluun jälkeen erittäin pahaa koti-ikävää. Siis koti-ikävää Balia kohtaan, koska ainakin tällä hetkellä Bali tuntuu enemmän kodilta kuin Suomi.

Viime syksynä alkuperäinen suunnitelma oli lähteä vuodeksi Australiaan. Suunnitelmana oli vain ottaa Balilta vauhtia ennen kuin toinen vuosi Australiassa olisi edessä. No suunnitelmat vaihtui lennosta ja koko 10 kuukaudesta olin Australiassa vain 3 kuukautta ja loput ajasta Balilla. Hupsista.

Voin käsi sydämellä vannoa, että kun maaliskuussa palasin Balille Australiasta, niin suunnitelmana oli palata takaisin Australiaan. Mutta sitten todellisuus iski ja totesin itselleni, että olen niin paljon onnellisempi Balilla, että unohdin vain koko Ausssit. Asuin Balilla niin kauan kuin taloudellisesti pystyin ja sitten aloin miettiä Suomeen paluuta.

Suunnitelma mitä tapahtuu Suomessa oli aivan auki, mutta sitten asiat taas järjestyi aivan kuin itsestään ja vain päivä sen jälkeen, kun olin palannut, oli päätökset jo tehty.

Olin jo Balilta käsin hommannut itselleni asunnon, koska en enää olisi kestänyt asua toisten nurkissa, vaikka kimppa-asumisesta pidänkin. Asuntoa vuokratessa tein kuitenkin mahdolliseksi, että pääsen talveksi pois Suomesta, jos vaan sille tuulelle tulen.

Mutta sitten hain jo Balilla ollessani työpaikkaa erittäin mielenkiintoisesta yrityksestä. Vaikka minulla olikin aikaisempaa työkokemusta haettavaan työhön, en ollut ollenkaan varma, että olisinko vahvoilla, koska oletin että muita hakijoita olisi runsaasti. No lopulta kuitenkin kävi niin, että sain työpaikan ja olen tästä erittäin onnellinen. Samalla kuitenkin tunnen sisäistä kriisiä, koska nyt olen sitoutunut jäämään Suomeen. Näin monta vuotta ilman sen pidempiä sitoumuksia eläneenä, täytyy kyllä hetken jumpata oman pään sisällä, että pystyn sopeutumaan tähän. Vaikka halusin tätä ja pyrinkin sitä kohti, joudun kyllä hetken aikaa sulattelemaan, koska kaikki lopulta tapahtui hyvin nopeasti.

Nyt sitten olen yrittänyt rakentaa kotia. Facebookin kierrätysryhmät ovat olleet kovassa syynnissä, koska en haluaisi ostaa kaikkea uutena. Ja ajatus IKEA sisustuksesta saa kauhunväristykset juoksemaan pitkin selkää. Olenkin tehnyt pari todella ihanaa löytöä kirppariryhmistä. Huonekaluista ainoastaan sängyn ostin uutena, mutta se tulee sitten…no joskus. Ei tullut yllätyksenä viesti toimituksen viivästymisestä.

Kun oma kotipesä tuntuu kotoisalta, niin ehkä se siitä sitten lähtee. Ihanaa Suomen kesää on vielä jäljellä. Joten täytyy yrittää nauttia siitä ja ehkä sitten myös Suomi alkaisi tuntua myös taas kodilta.