Olen aina ajatellut, että elämänkumppanin löytäminen on sattumusten summa. Olen sinkku, koska en ole vain löytänyt sitä sopivaa ihmistä minulle. On ollut seurustelusuhteita, mutta ne ovat kaatuneet erilaisista syistä. Olen avoin mahdolliselle tulevalle suhteelle, ja se tapahtuu kun on sen aika. Toisaalta olen onnelinen myös yksin ja en koe, että minulla on mitään pakottavaa tarvetta löytää ketään. 

Olen rakastunut syvästi kaksi kertaa elämässäni. Kumpikin suhde päättyi ja erot olivat raastavia. Toinen oli vähän maltillisempi ihastuminen ja toisessa rakastuin tulisesti hyvin nopeasti. Tunteet olivat syviä, onnen hetket huumaavia, mutta myös ne alamäet erittäin rankkoja. Kun on kaksi kertaa tämän tunteen kohdannut, en haluaisi enää tyytyä mihinkään vähempään.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka ovat edellisen suhteen päätyttyä löytäneet uuden kumppanin parin kuukauden tai jopa viikon sisällä. Miten tämä henkilö voi aina löytää uuden ihmisen näin lyhyessä ajassa, jonkun joka vie jalat alta ja tulee fiilis, että tähän ihmiseen haluan panostaa aikaa ja uskon, että hän on se oikea. Itse en edes vuosien saatossa löydä tätä ihmistä. Toisaalta tyytyvätkö nämä ihmiset vähempään mitä itse etsin. Seurustelukumppanin tulee viedä jalat alta, aiheuttaa perhosia vatsassa ja antaa hymyn naamalle. Panostan parisuhteeseen paljon ja sen päättyessä yleensä jo parisuhteen päättymisen surutyö vaatii kuukausia ja en todellakaan ole valmis uuteen ihmiseen rinnallani. Ehkä nämä parisuhteesta toiseen hyppivät eivät olekaan panostaneet niin pajon tunnetta toiseen ihmiseen, että kun parisuhde päättyykin, se ei olekaan mikään suuri asia. Itsellä on aina parisuhteen päättymisen jälkeen sydän ja vähän sielukin rikki. Tarvitsen omaa aikaa ja ystävien tukea, että pääsen edellisestä yli ja olen henkisesti valmis uuteen parisuhteeseen. 

Keskustelin sinkkuudesta ystäväni kanssa. Hän sai minut näkemään käytökseni hieman uudesta näkökulmasta. Ehkä en oikeasti haluakaan löytää kumppania. Olen saanut niin monta kertaa siipeen, joten olen päättänyt alitajuisesti, että pärjään aivan hyvin yksinkin. Yritin väittää, että ei. Asia ei todellakaan mene näin. Olen valmis suhteeseen, kunhan tapaan sen oikean ihmisen. Mutta aloin miettiä asiaa, että voisiko ystäväni väitteessä kuitenkin olla jotain perää. 

Tapasin jonkun aikaa sitten baarissa ihmisen, joka vaikutti erittäin mukavalta. Hänessä oli juuri sitä kunnon vävypoika-ainesta, tunnollinen ja vakaa. Hänen kanssaan voisi rakentaa tuon kliseisen punaisen talon ja perunamaan. Jotenkin kaikki nämä seikat saivat minussa pientä pakokauhua aikaan. Lopulta en edes suostunut lähtemään treffeille ja annoin tämän kortin olla. Jos haluaisin parisuhteen, niin katsoisin varmaan jokaisen kortin taakse, että jos sieltä löytyisikin se oikea minulle. Harvemminhan ne miehet tulee kotoa hakemaan.

Yleisesti tunnutaan ajattevan, että totta kai kaikki haluavat parisuhteen. Eihän kukaan voisi olla omasta halustaan sinkku. Ikään kuin ihminen olisi jotenkin vajaa ilman parisuhdetta. Mutta eivät kaikki parisuhteet ole hyviä ja aika usein saa rikkoa monta mätää munaa ennen kuin se valioyksilö tulee eteen, tai siis jos tulee ollenkaan. Uskon vakaasti, että olen sinkkuna onnellisempi kuin monet ihmiset, jotka ovat parisuhteessa. Parisuhde ei todellakaan ole salainen tie elämän onnellisuuteen. Olen itse oman elämäni tärkein ihminen ja pyrin tekemään sellaisia ratkaisuja elämässä, jotka tukevat onnellisuuttani. Kun oman elämäni perustat ovat kunnossa, niin silloin voimavarani riittävästi helposti elämän muille osa-alueille. Ja näiden perustojen rakentamiseen ei tarvita sitä serustelukumppania, vaan nämä tulee rakentaa yksin. 

Ehkä tästä voidaan päätellä, että tykkään olla sinkkuna, vaikka välillä hetkittäin kaipaankin, että rinnalla olisikin se erityinen ihminen, jonka kanssa jakaa sekä ilot että surut. En vain halua tarpeeksi paljon parisuhdetta. Valitsen sinkkuuden kerta toisen jälkeen. Ainahan voisin valita toisin ja tämä voisi johtaa siihen, että suuremmalla todennäköisyydellä löytäisin jonkun. Mutta minulla ei ole tarvetta löytää itselleni miestä vain siitä tarpeesta, että siinä vierellä olisi joku. Vierelläni on tällä hetkelläkin paljon ihmisiä, mutta niistä vain ei kukaan ole se seurustelukumppani.