Väsymys tappaa luovuuden ja jaksamisen
Saavuin lauantaiaamuna Kuusamoon vanhempieni luokse. Kaksi ensimmäistä päivää meni nukkuessa. Oikeasti nukuin enemmän vuorokauden aikana kuin valvoin. Tämä oli seuraus siitä, että olin ollut henkisesti väsynyt jo jonkun aikaa.
Kesän ajan tein kahta työtä, joten viikossa ei ollut kuin yksi vapaa päivä. Ehkä vielä suurempaa väsymystä aiheutti se, että asuin kavereiden nurkissa koko kesän ja omaa rauhaa ei oikeastaan ollut koskaan. Olen tottunut kämppiselämään, mutta olen huomannut, että kotona haluan omaa rauhaa ja vaan touhuta omia juttuja. Kun on toisen kotona, joutuu vähän aina menemään toisen ehdoilla ja yrittää koko ajan miettiä, että ei ärsytä toista omalla käytöksellään.
Väsymyksen vuoksi en ole jaksanut innostua yhtään tulevasta reissusta ja paikoitellen olen välillä miettinyt, että olisi mukavampaa jäädä vain Suomeen. Väsymys tappaa luovan ajattelukyvyn ja jaksamisen. Nyt kun nukuin melkein kaksi vuorokautta putkeen, alkaa mieli virkistyä ja matkainnostus kasvaa. Aikaisemmin en jaksanut suunnitella reissua ollenkaan, mutta nyt pikku hiljaa aivot alkavat raksuttaa majoitusten ja tulevien aktiviteettien ympärillä. Mieli keventyy ihan huomaamattaan.
Todella usein, jos en melkein aina, nukun todella paljon, kun olen vanhempieni luona käymässä. Täällä elämä tuntuu jotenkin pysähtyneeltä, asiat ovat melkein aivan samalla tavalla kuin.. no aina. Jotenkin täällä ollessani tunnen, että minun ei tarvitse tehdä mitään ja on sallittua nukkua kello ympäri ja päivän ainut aktiviteetti saa olla vain Netflix.
Nykyisin suorittaminen tuntuu normaalilta ja paikalleen pysähtyminen on erittäin vaikeaa. Itsekään en osaa oikein pysähtyä arki-elämässä ja antaa riittäviä palautumishetkiä. Nyky-yhteiskunnan vaatimukset tuntuvat välillä saavuttamattomilta. Pitäisi aina olla paras versio itsestään, aina pitäisi kyetä kehittymään ja keskinkertaisuutta ei oikein suvaita. Oma riittämättömyyden tunne kalvaa sekä töissä että vapaa-ajalla. Pitäisi jaksaa jumpalle ja jos ei jaksakaan, silloin olen muka huono ihminen.
Tietenkin on mielekästä työskennellä työpaikassa, joka haastaa ja antaa valmiudet henkilökohtaiselle kehitykselle, mutta epäonnistumisen pelko tuottaa ylimääräisiä paineita. Tähän mielestäni pitäisi enemmän kiinnittää huomiota työpaikkakulttuurissa. Työväsymystä häpeillään ja ei ihme, koska asialle naureskellaan ja sitä jopa väheksytään.
En tiedä miten jokainen oppii kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen antamia vihjeitä. Ystävilläni on ollut väsymyksestä johtuvaa univaikeuksia, painonhallinta ongelmia, ruokahaluttomuutta, hengitysvaikeuksia jne. Ja yleensä oireita esiintyy useampi kuin yksi kerralla. Kun alkuperäiseen syyhyn, eli väsymykseen, on puututtu ja siihen on saatu hallintakeinoja, on myös siitä johtuneet oireet kadonneet. Väsymys on mielestäni vakava sairaus ja se pitäisi ottaa tosissaan ja jokaisen tulisi kuunnella itseään ennen kuin äärimmäinen raja tulee vastaan ja joutuu pakon edessä puhaltamaan pelin poikki. Itse olen oppinut tiedostamaan oireet ja huomaan, että nykyisin kehoni reagoi väsymykseen voimakkaammin kuin aikaisemmin. Ikään kuin kehossani olisi muistijälki, joka varoittaa vaarallisesta käytöstavasta jo hyvissä ajoin.
