Onko Maijalla voimaa?
”ONKO MAIJALLA VOIMAA??”
Multa usein kysyttiin lapsena tätä. ”ONKO MAIJALLA VOIMAA?” Siihen vastasin hauiksia näyttäen ja ärisin ”Maijalla on voimaa!”
Tälle ollaan naurettu useat kerrat. Mun yksi lempi ohjelmista ihan pienenä (ja joskus katson edelleen) olikin voimamies ja -naiskisat. Katsoin innoissani olkkarin lattialla kun miehet veti rekkaa tai nosteli isoja kuulia maasta. Mulle on aina ollut tärkeää olla vahva. Määrätietoinen. Opetettu olemaan selkä suorassa. Aina liikkumaan. Yleisurheilu, kilpa-aerobic, kuntosali, tanssi, sulkapallo, vesijuoksu, lenkkeily jne. Liikunta on tehnyt musta ulkoisesti vahvan ja vaikka välillä tulee syystä tai toisesta pidempiäkin treenaamattomia jaksoja, niin liikunta on aina mulle tapa käsitellä ja purkaa tunteita, ajatuksia ja kehollisia lukkoja. Etenkin voimaharjoittelu vapauttaa mun kehosta patoutumia ja lisää mun hyvinvointia. Samoin kun tanssi, joka on jossain määrin toinen ääripää.
Nykyisin kysyn myös itseltäni muutenkin. ”ONKO MAIJALLA VOIMAA?” Käsitän nyt voiman paljon monimuotoisemmin, kuin ennen. Voima on mulle niin paljon muutakin kuin hauista ja pumpissa olevaa reisilihasta tai vahvaa pakaraa. Koen, että oon viime elämänjakson aikana ollu vahvempi kuin koskaan. Olen ollut vahva heikkonakin. En antautunut mielen synkille ajatuksille, vaan pyristelin niiden kanssa aina tähän päivään asti. Voima voi olla myös sisäistä voimaa. Voimaa jaksaa vielä yksi mäki. Voimaa jaksaa seuraavaan päivään. Ja vielä seuraavaan. Ja sitä seuraavaan. Voimaa taistella sisäisiä demoneja vastaan. Aloittaa arki ja elämä alusta. Hakea apua.
Liitän voiman myös itsevarmuuteen, päättäväisyyteen ja rohkeuteen. Piirteisiin, jotka on mulle tärkeitä. Tunnen, kuinka oon alkanut löytää voimaani takaisin. Ei vain kehollista (jota ei tälleen päälle yrittävässä flunssassa kauheasti ole), vaan etenkin henkistä. Voimaa löytää iloa pienistä hetkistä ja elää omien arvojen mukaista elämää. Tunnen ehkä suurimpia onnistumisen tunteita juuri siitä, kun olen tehnyt päätöksen omien arvojeni mukaisesti tai haastanut itseäni ja voimaani.
Uskon, että tämä ulkoinen ja sisäinen voima tulee kantamaan mua pitkälle myös uralla. Voimaa kantaa vastuuta, rakentaa uutta, tehdä pyyteettömästi duunia ja voimaa haastaa itseä uusilla tavoilla.
Yhtenä tavoitteenani elämässä lieneekin, että vielä 80v mummelinakin kun multa kysytään et ”Onko Maijalla voimaa?” ,niin toivon mukaan sieltä teräsmuori vastaa äristen: ”Maijalla on VOIMAA!!”