Elämäni eka Vuoden kokki koettu! Hain tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja pääsin esikarsinnasta jatkoon 💪🏻 Sain nostaa annokseni makutuomareille Perhon karsintavaiheessa todella kovien kisaajien joukossa. Vaikka kisapäivästä on kulunut jo parisen viikkoa, niin ajattelin postata kuulumisia ja tunnelmia kisoihin valmistautumisesta ja itse suorituksesta.
Taitoni ja sen päivän suoritukseni ei riittänyt valitettavasti jatkopaikkaan semifinaalissa. Kysyin heti palautteen ja sainkin rakentavaa, hyvää palautetta. Olen tosi itsekriittinen ja tiesin heti annosta nostaessa etten ehkä pääse jatkoon. Ekakertalaisen mokia tuli liikaa, enkä käyttänyt 45min aikaa parhaalla mahdollisella tavalla. En myöskään annosta suunnitellessa miettinyt miten voisin nostaa annoksen mahdollisimman helposti. Amatöörimokia siis…Jännitin kisapäivää vikat 3 päivää ihan sairaasti. En saanut syötyä juuri mitään edeltävänä päivänä ja nukuin tosi huonosti jo edeltävän viikon jännityksen takia. Kisapaikalla ote kuitenkin hieman hellitti. Kiitos siitä kuuluu uskomattoman mukaville ja kannustaville järjestäjille, sekä kilpakumppaneilleni, jotka loivat ilmapiiristä kannustavan, reilun ja ammattimaisen.
Tunnelma kisapaikalla oli hyvä. Parempi kun olisin ikinä osannut odottaa! ☺️👩🍳 Olin ainoa nainen jatkossa ja oli ilo huomata miten mua, ensikertalaista kohdeltiin vertaisena ja tuntui että kaikki halusi oikeasti kisakumppaneiden onnistumista! Tilassa korostui yhteisöllisyys ja yli ravintolarajojen ylettävä yhteys. Oli kunnia saada näyttää omaa osaamista ja ennen kaikkea intohimoa niin kovien kokkien parissa. Olo oli uskomaton ja nöyrä!
Mulle se päivä jäi historiankirjoihin ikuisiksi ajoiksi. Mun eka kisa Vuoden kokissa. Mun frendi sanoi hyvin, että ”Tästä on puhuttu alusta asti ja nyt se päivä on täällä”. Kyllä. Since 2017 kun olin juuri aloittanut kokkikoulun ja työt rafla-alalla. Kyseinen ystäväni tuntee mut läpikotaisin ja lukee mua kuin avointa kirjaa. Nähtyt mut foodrunnerina opettelemassa ravintola-alan perusteita, elänyt mukanani työpaikanvaihdokset, infernaaliset, yli 12h oksennuksen hajuiset baarityövuorot, ekat fine dining kokemukseni,3 tähden Italian harkkani, ulkomailla kokkailuni, kilpailuni ja noh. Kaiken. Hän on kuunnellut itkuiset ääniviestini et onko tässä mitään järkeä ja hehkutukseni saavutuksistani ja välitavotteisiini pääsemisestä.
Vuoden kokki oli mun yksi iso unelma. Päästä vuoden kokkiin mukaan. Lähettää hakemus ja päästä jatkoon. Vaikka se itsessään on ollut mun bucket listalla ekasta päivästä lähtien, en silti ollut tyytyväinen. Kaikki mut tuntevat ymmärtää sen. Piiskasin tulokset saatuani itseäni jokaisesta virheestä ja mietin mitä kaikkea olisin tehnyt toisin. Mitä OLISI pitänyt muuttaa, tehdä järkevämmin, ennakoida jne. Oppimiseni ja sisuuntumiseni kannalta tämä oli ehdottoman tärkeä vaihe. Vaikkakin rankka. Sen sijaan, että olisin nauttinut hienosta mahdollisuudesta ja päivästä, kunnianhimoinen ja armoton puoli itsessä sanoi, että mun pitäis mennä heti takas keittiöön ja tehdä uusintasuoritus, parempi veto ihan vaan siksi. Et hioa se suoritus nappiin…noh, sit onneksi vedin syvään henkeä, hakkasin pari kertaa päätä seinään ja rauhoituin. Tottakai lisätreeni ei koskaan ole pahitteeksi, mutta miksi olisin käyttänyt aikaa ja rahaa saman annoksen hinkkaamiseen, kun en päässyt jatkoon.
Ennemmin kirjoitan ylös ja puhun auki kehityskohdat ja mietin ensi vuotta varten, kuinka voisin parantaa ja mitä tulee ottaaparemmin huomioon. Missä treenata, mistä sponssit, ketä pyytää sparraamaan jne. Selvää on se, että ensi vuonna uusi hakemus menee sisään ja tavoite on parantaa suoritusta ja päästä semifinaaliin. Vaikka ymmärrän asemani ja sen, että vastassa on Suomen kovimmista kovimmat, niin silti tavoittelen vain ja ainoastaan finaali- ja podiumipaikkaa. Voittoa. Mielestäni on turha kisata ellei halua voittaa tai pärjätä. Vaikka kehittyminen ja uuden oppiminen, sekä verkostoituminen on aivan yhtä tärkeitä arvoja, on tähtäin aina silti siinä kirkkaimmassa.
Kiitos Sebu ja Mimis kukkien ja yrttien sponssaamisesta niin treeneihin, kuin kisoihinkin 🩷
Viimeinen kuukausi on ollut RANKKA! Työntäyteinen töissä ja lisäksi satatuhatta muutakin rautaa tulessa. Energiat ollut vähissä ja paikoittain uskokin lopussa. Lupauduin tekemään 5 täytekakun tilauksen (yksiössäni… never again) ja samalla pyöritän Maikki x Mononen projektia eteenpäin 😄 HUH! Tuntuu, että Vuoden kokki kisojen jälkeen päivät on vaan vilisseet. Mennyt aika autopilotilla kokoajan ja survival mode on vahva. Onneksi kakkuprokkiskin meni hyvin, vaikka leivoin, täytin ja koristelin kakkuja yötä myöten työpäiviä ennen ja niiden jälkeen.
Opinkohan koskaan ottamaan muutaman raudan pois tulesta? Et jos kerrankin tekis vaan yhtä juttua kerralla?? Who knows…
Ei ainakaan vanhana voi sanoa ettei oo nähny, eläny ja kokenu, saati sitten tehnyt!!
Maikki x Monosesta teen oman päivityksen kunhan energiaa riittää 🙈 Huhhuh..melkoista.
