Lukkoja aukeaa
Ajattelin kirjoitella tilannepäivitystä burn outtini tai romahdukseni jälkeen. Joulu tuli ja meni. Ilman vastoinkäymisiä ei sekään, mutta oli myös onnea matkassa. Huomasin, että muutaman päivän jaksoi tsempata, kunnes väsymys tuli ja pysäytti. Sit lepoa ja taas muutama päivä eteenpäin. Sunnuntaina kun saavuin stadiin ja pääsin himaan, olin aika uupunut, mutta tyytyväinen. Selvisin.
Sain muistaakseni sunnuntaina eräältä kanssa ravintola-alan työntekijältä viestin, missä hän kokemuksen syvällä rintaäänellä kehottaa ottamaan itselleen aikaa palautua, eikä palata töihin liian aikaisin. Viestissä hän kirjoitti myös lauseen, joka mullisti ajatusmaailmaani. Lause meni jotakuinkin näin: ”Maailma jatkaa kulkuaan, vaikka itse pysähtyisit” Wow. Luin sen viestin, kun olin matkalla metrolle. Tuli kylmikset. ”Maailma jatkaa kulkuaan, vaikka itse pysähtyisit”
Tajusin silloin, että tämä ajatus on keypoint, mutta en vielä täysin tajunnut miten. Äsken kävelyllä koirani kanssa ollessa yhtäkkiä koin selkeyttä. Ihan kuin joku rauha olisi laskeutunut päälleni. Päätin tiistaina konsultaation seurauksena ja itsetutkiskelun jälkeen, että palautumiseni ei ole vielä riittävää ja tarvitsen vielä aikaa sille. Siispä sairaslomani jatkuu vielä ensi viikonkin. Olen hämilläni siitä, kuinka tietoinen olen missä seison. Jalkani on maassa vankasti. Maailma jatkaa pyörimistään, vaikka minä seison tässä. Katson, seison ja hengitän. Pysähdyn vain hetkeksi miettimään ja korjaamaan vauhdissa tulleita ruhjeita.
Toinen ajatus, joka tätä seurasi avasi todella lukkoja päässäni. Uskokaa tai älkää, tää ajatus sai alkunsa ”uusi vuosi, uusi minä” kliseestä. Uusi vuosi, sama minä. Maailma jatkaa kulkuaan, jengi menee töihin, syö, nukkuu ja paskoo, vaikka minä seison tässä ja hengitän. Olen sama Maikki. Olen se sama Maikki, joka hyppäsi uusiin haasteisiin rohkeasti ja innolla. Lähti yksin Italiaan tai yli 9000km päähän kokkaamaan. Olen se sama Maikki, vaikka olen pausella. En ole vaihtunut mihinkään, vaikka olenkin hukassa. Minun sisälläni on samalla se vahva, rokkistara-Maikki, joka on kykeneväinen ja vahva, ja tämä nykyinen auki ja hieman rempallaan oleva Maikki.
Uskon, että kun lähitulevaisuudessa palaan töihin, niin löydän uudelleen sen vuoden 2023 rokkistara- Maikin, mutta entistä kehittyneempänä 2.0 versiona. Maikki 2.0 refined.
Ehkä rupean joka päivä käymään kävelyllä, jos se saa aikaan tällaisia lukkojen avautumisia päässä. Tuntuu, että näiden oivallusten jälkeen hengitän hieman syvempään, katson ja tunnen hieman selkeämmin. Tiedän, että nyt minun paikkani on tässä. Seistä paikallaan, vaikka vesi virtaa alla. Vasta kun olen valmis, hyppään virran vietäväksi, mutta kapteenin paikalle.
Rauhaa ja rakkautta kamut!
-Maikkimummo