Itsekritiikkiä ja hormonihuuruja
Mä olen todella itsekriittinen ja jollain tasolla perfektionistikin. Vaikeimmat pettymykset työelämässä on ne, jotka aiheutat itse itsellesi. Muiden virheet on niin paljon helpompi ohittaa, kuin omat. Enkä nyt puhu vain suurista virheistä, vaan ihan mitättömistäkin asioista. Teet vahingossa sotkua, epäonnistut jossain, jokin lipeää kädestä tms. Ärräpäät lentää..
Mulle pahinta on se, jos oma pää ei toimi. Kokin työssä on kaksi tärkeää työvälinettä, kädet ja vielä tärkempi; aivot. Jos musta hetkenkään tuntuu, että aivot ei vaan tänään toimi, turhaudun itselleni ja alkaa negatiivinen sisäinen puhe ja piiskaaminen. Piiskaan itseäni siitä tai saatan läimäyttää itseäni otsaan, koska ärsyttää se, että vaikka kuinka pusken niin ajatus vain takkuaa. Focus on kaiken A ja O, ja jos se puuttuu, en myöskään nauti työstä samalla tavalla. Yksi tähän vaikuttava tekijä on etenkin meillä naisilla hormonit. Moni on ehkä valjastanut jo kuukautiskierron hyödyt ja haitat arkeensa ja jaksottaa esim.töitä, treenejä tai muita suoritteita kierron mukaisesti, mutta itse en ole päässyt tähän vielä ainakaan messiin. Olen nukkunut tosi huonosti viimeiset melkein pari viikkoa. Huomaan, että vaikka olen nauttinut uudesta työstä, alkujännitys ja stressi, sekä aivojen extra kuormittuminen vaikuttaa yöuniin. Koko viikon mittaan oon ollut herättyäni kärttyinen ja väsynyt. Muut ihmiset ympärillä on ärsyttäneet ja pienetkin asiat ottaneet hermoon. Töissä kuitenkin olo on rentoutunut ja olen nauttinut ihmisten seurast, työstä ja huonoista vitseistä.
Eilen oli jotenkin extra vaikea päivä. Olen ollut uudessa työssä tähän asti skarppina ja kovalla focuksella joka päivä itseäni kokoajan tietoisesti haastaen, mutta eilen ei vaan lähtenyt. Misasin melko joutuisaan ja siivottiin ahkerasti, mutta serviisin alkaessa focus karkaili. Kärsin vatsakivusta koko päivän ja alavatsa oli krampissa. Aivot tuntui harhailevan ja jouduin tekemään extratöitä, jotta focus pysyi ja ajatus kulkisi kirkkaasti. Olen aika monen naishenkilön kanssa puhunut tästä ja he samaistuu, että kun kuukautiset on tulossa, aivot tuntuu samealta, ajatus ei kulje ja olo on alakuloinen ja itkuinen.
Alavatsakrampin ja huonon mielialan edetessä tajusin, että aivosumuni, alakuloiset ajatukset ja focuksen puute ei johdukaan ”minusta”, vaan hormonihuuruista. Uskomatonta, miten hormonit ja kuukautiskierron vaihe voi sekoittaa päätä ja tunnetiloja niin paljon. Keskustelen itseni kanssa ja kysyn itseltäni, onko mulla mikään hätänä, miksi olen alakuloinen, miksi en voi keskittyä, mikä harmittaa, miten voisin saada hyvän focuksen? Hormoneista tai kierrosta johtuva alakulo ja focuksen puute tai liika itsekriittisyys on jotenkin irrallaan oleva ”normaalista” tunne-elämästä. Näen sen tosi visuaalisesti, että silloin kehossa puhuu hormonit, en minä (ytimeni), vaikka hormonit ovat osa minua. Tavallaan ulkoistan focuksen puutteen tai aivojen sumuisuuden ja ahdistuksen. Pahinta siinä on se, että hyvin harvoin voin asialle mitään.
Itsekriittisyyteni kasvaa kierron tiettyinä vaiheina. Voitte vaan kuvitella, kun jo valmiiksi itsekriittinen kokki saa lisäbuustia kriittisyydelleen. Siinä meinaa seinään tulla äkkiä pään kokoinen lommo. Haluaisin antaa itselleni armoa sellaisina päivinä, esim.kuin eilen oli, mutta toisaalta ajattelen, että tietyllä tasolla ”no excusses” ajattelu pätee. Se, että ei suoriudu omalla parhaalla tasolla on minun vastuuni ja vain minä olen vastuussa siitä, että saan focukseni kasaan, jotta suoriudun vaaditulla tasolla. Sitten on tietysti niitä päiviä kun muiden silmissä vedän hyvin, mutta pääni sisällä en ole lainkaan tyytyväinen itseeni. Ne päivät ovat raskaimpia käsitellä. Se kaikkihan kumpuaa jäätävästä kunnianhimosta, mutta myös itsekriittisyydestä ja riittämättömyyden tunteesta. Tiedän etten ole ainoa, jolla on tällaisia fiiliksiä välillä. Asia, jota harjoittelen on käsitellä mahdollisimman nopesti ja OBJEKTIIVISESTI tilanteet ja esim.työpäivän, ei niinkään tunnekokemuksena, vaan puhtaasti suoritteena. Muistutan itseäni myös siitä, että virheitä saa ja pitääkin tehdä. Niistä oppii ja ne on jopa välttämättömiä kehittymiselle.
Tänään taidan viettää sunnuntaita sängyssä lepäillen, ravinteikasta ruokaa syöden ja Selviytyjiä ja TTK tuijotellen♡
-Hormonihuuruinen, väsynyt Maikki