10.9. vietettiin kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Halusin nostaa Mieli ry:n postauksen omalla instagramilla ja samalla tuoda esille mielenterveyttä aiheena. Tästä inspiroituneena päätin kirjoittaa hieman vakavamman blogipostauksen tähän teemaan liittyen. Tiedän, että mielenterveys ja itsetuhoisuus on vaikea ja vaarallinen aihe, mutta todella tärkeä. Haluan omalla esimerkilläni rikkoa tabuasetelmaa ja rohkaista puhumaan avoimesti, kuinka herkkä, mutta kaunis mieli on.

Koska blogini on Misamaratooni, haluan erityisesti tässä postauksessa keskittyä mielenterveys teemaan ravintola-alan näkökulmasta ja omien kokemusten ja näkemysten kautta, en juurikaan tilastojen kautta yleisellä tasolla. Ne ketkä tekevät, tai ovat tehneet töitä ravintola-alalla tietävät, että ala ei ole siitä helpoimmasta päästä. Työpäivät ovat usein pitkiä ja fyysisiä. Taukoja on vähän tai ei ollenkaan ja paineensietokykyä kaivataan. Melu, multitasking ja asiakaspalvelutyö yhdistettynä työn fyysisyyteen luo jo edellytykset uupumiselle.

Olen itse kokenut ainakin kaksi kertaa työuupumuksen/burn outin. Sana työuupumus on mielestäni huono, sillä harvoin kyse on vain uupumisesta työssä. Ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Yleensä burnout tai sen partaalla oleminen on tullut elämääni silloin, kun töissä on menty pitkään kovaa, yksityiselämässä on ollut kriisejä ja/tai suuria elämänmuutoksia. Mieli ja kroppa ei vain pysy mukana enää. Vaikka kova olenkin, en ole silti kone. Jatkuva suorittaminen ja painostus oman pään sisältä ja myös keittiöstä esihenkilöiltä tuleva paine suoriutua aina vain paremmin käy joskus ylitsepääsemättömäksi. Paine kasvaa kuin painekattilassa, kunnes se räjähtää. Fiksu ihminen ei päästäisi painetta kasvamaan niin suureksi, mutta en kuulu heihin.

Pahiten kamppailin mielenterveyteni kanssa vuonna 2022. Kärsin jatkuvista paniikkikohtauksista ja arkeni oli suoraan sanottuna välillä yhtä helvettiä. Voimani olivat poissa ja arki muistutti epätoivoista selviytymistä. Olin toksisessa, itselle sopimattomassa työympäristössä ja kulutin siellä mieleni loppuun. Haastava tilanne yksityiselämässä ei tukenut töissä jaksamista. Tuntui, että en selviä kun elämä potki päähän koko ajan. Silloinen kumppanini passitti minut työterveyslääkärille. Sain ongelmaani apua ja uskalsin puhua aiheesta enemmän myös työterveydessä, sekä uudessa työssäni.

Tunnen valitettavan monta (liian monta) kolleegaa ravintola-alalta, jotka ovat kertoneet joskus olleen tai ovat parhaillaan burnoutissa. Epäinhimillisen työmäärän ihannointi, suorituspaineiden luominen ja huono esihenkilötyö usein johtavat työntekijöiden loppuunpalamiseen. On sairasta ajatella, että se mikä meille kokeille tai tarjoilijoille on normaalia, on joissain muissa ammateissa ennenkuulumatonta. Maailma on muuttunut paljon tälläkin alalla ja onneksi alkoholiin murheiden ja väsymyksen hukuttamisen sijaan monet kolleegani sanovat etsivän tasapainoa harrastuksista ja levosta.

Vielä kymmenkin vuotta sitten, oli ”normaalia”tehdä 16h työpäivää, juoda töissä ja töiden jälkeen, nukkua pari tuntia, mennä darrassa töihin ja aloittaa sama rumba uudelleen. Nykyään suunta on onneksi terveempi. Duunin jälkeen mennään himaan lepäämään tai harrastuksiin. Käydään salilla, pyöräillään töihin ja alkoholikulttuuri töissä on muuttunut. Kyllähän sekin kertoo jotain, että harvan alan työterveydessä nostetaan alkoholin käyttökyselyitä ja ”huoli omasta jaksamisesta” kyselyitä niin värikkäästi esiin kuin ravintola-alalla. Onneksi pikkuhiljaa kultuuri on muuttumassa ja meillä on Suomenkin skenessä upeita esikuvia, jotka tietoisesti haluavat muuttaa työympäristöämme mielenterveyttä tukevaksi.

Onko väärin sanoa jos ei jaksa? Onko heikkoutta ottaa saikkua mielenterveyden takia? Entä itkeä töissä? Näitä mä olen miettinyt monta kertaa. Oon ollut töissä silloin, kun paniikkikohtaus on tullut päälle. Olen ollut töissä, kun porukoideni koira lopetettiin ja mutsi soitti asiasta kesken työvuoron. Olen ollut Keniassa suurlähetystökeikalla kokkaamassa, kun ukkini nukkui pois. Olen itkenyt töissä monta kertaa, pyyhkinyt silmät vaivihkaa ja yrittänyt esittää, että kaikki on hyvin. Se on selvä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja elämässä tulee yllätyksiä. En tarkoita, että meidän pitäisi muuttaa työympäristö päänsilittelyksi ja pumpulipilviksi, mutta miksi etenkin tällä alalla on niin vaikea myöntää olevansa rikki, tarvitsevansa apua tai tukea?

Olen kuullut eräältä esihenkilöltäni, kun kerroin olevani burnoutin partaalla ja voivani henkisesti huonosti, että mun täytyy vaan liikkua, nukkua ja ottaa voimaa kevätauringosta. Että burnout on mielentila. Asennekysymys. Haluan kertoa teille kaikille, että mielenterveyden haasteet tai todellinen (työ)uupumus ei ole asennekysymys. On totta, että positiivinen elämänasenne kantaa pitkälle, mutta mielen sairauksilta se ei aina pelasta. Vahvinkin voi sortua ja se on ok. ”Kun ei jaksa, koittakaa vaan jaksaa” asenne kantaa kyllä hetkellisesti kun annetuista tehtävistä tulee suoritua tai kesken on rankka serviisi, joka pitäisi puristaa loppuun asti. Sisua vaaditaan, mutta on erotettava ne hetket, milloin kaivataan sisua, milloin sairaslomaa, keskusteluapua tai työterveyslääkärin palveluita.

Tää aihe on niin laaja ja sanottavaa olisi paljon, että taidan jatkaa tästä aiheesta myöhemmin lisää. Olen onnekas siitä, että olen tehnyt paljon töitä mieleni kanssa ja psyykkisen hyvinvointini eteen, sekä hakenut tarvittaessa apua. Koen mieleni olevan hyvässä tasapainossa nyt ja työssä jaksaminen on hyvällä mallilla. Tasapaino ei tarkoita, että ongelmat ovat poissa, vaan että niiden kanssa on oppinut elämään ja pienet murheet eivät heilauta vaakakuppia nurin.

Rakas lukija ja etenkin kolleegat tällä alalla; Haistata pitkät v*tut sille yksinpärjäämisen kulttuurille ja toksiselle työympäristölle. Haistata pitkä p*ska sille, että huono työilmapiiri, epäinhimilliset työolosuhteet tai -tunnit kuuluisi aina tähän alaan ja on heikko jos ei sitä ”kestä”. Tehdään yhdessä parempi ja KESTÄVÄMPI ravintola-ala Suomeen. Luodaan yhdessä työympäristö, jossa viihtyy, jaksaa, pystyy kehittyä ja ei saa kaikkia vaihtamaan alaa loppuunpalamisen seurauksena. Hyvinvoiva työntekijä niin fyysisesti, kuin etenkin henkisesti yltää parempiin suorituksiin.

Mikäli koet kaipaavasi apua tai olet juuri nyt uupunut, hae apua. Yksi väylä on julkinen- tai työterveys tai akuutissa tilanteessa apua saa myös Mieli ry palveluiden kautta.

Lisätietoa ja yhteistiedot osoitteesta https://mieli.fi/

Rakkaudella,

-Maikki